Bloggarit ovat kertoneet viime aikoina kolmesta hyvästä asiasta elämässään, joten päätin minäkin kokeilla. Olkaapa hyvät! Kolme hyvää asiaa 

Päivässäni

• Lakkopäivän hyödyt. Tänään 2.2.2018 lakkoiltiin ja osoitettiin mieltä työttömien aktivointimallia vastaan. Itselleni se poiki sellaista, että tuli käveltyä töistä kotiin. Reilun puolen tunnin ulkoilu teki ihan hyvää. Uuninpankkopoika kiteytti mielestäni aika hyvin lakko- ja mielenosoitusasian.
• Hauska kohtaaminen. Jäin töissä jumiin yhden oven taakse, kun kulkulupani ei riittänytkään. Juuri kun olin kääntymässä kannoillani, vastaani käveli herrasmies frakissa ja tohtorinhattu kainalossa, väitökseen ilmeisesti menossa. Kysyin kainosti voisiko herra tohtori päästää minut sisään, ja näytin henkilökorttiani vahvistaakseni että olen kyllä henkilökuntaa. Näin tehtiin, ja pidin tietysti tohtorille ovea auki. Erosimme hyvissä merkeissä.
• Durrellin perhe televisiossa. Ihanaa katsella aurinkoisia Korfun maisemia tässä loskasäässä.

Minussa

• Anteliaisuus. Pyrin aina auttamaan ystäviä ja läheisiä siinä määrin kun rahkeeni riittävät. Minusta on kiva antaa lahjoja ja yritän etsiä sopivia sellaisia.
• Juhlamieli. Juhlin mielelläni kun on aihetta ja pyrin vastaamaan kutsuihin myöntävästi.
• Sitkeys. Asioiden aloittaminen on usein minulle vaikeaa, mutta kunhan pääsen alkuun, jaksan jatkaa pitkäänkin.

Elämässäni

• Ystävät ja läheiset. Kumppani ja sisko, virkaiältään vanhat hyvät ystävät. Ihmiset, joiden kanssa jaan asioita.
• Sanat. Luettuna ja itse kirjoitettuna.
• Koti. Itse valittu, ostettu ja sisustettu, melkein jo maksettukin.

Tänä vuonna

• Matka tai vaikka parikin, jonnekin, en vielä tiedä mihin.
• Kiinnostavia haasteita työssä.
• Kausiruuat. Aloitettiin mateella, seuraavaksi varmaankin blinejä, Runebergin torttuja, laskiaispullia… Kesällä uusia perunoita, syksyllä sieniä, vuoden lopuksi jouluruokia. Mums!

Blogissani

• Työn asiaproosan ohella voi kirjoitella ihan mistä huvittaa.
• Tulee seurattua muiden blogeja ja bongattua niistä kivoja juttuja.
• Voi brändätä itseään. (Ahhahhaa, tämä on tietenkin vitsi.)

Viikon sitaatti:

"Hän nousi huoneeseensa, ja siellä hän kirjoitti  seuraavat kolme tuntia jutun ensin kertaalleen ja sitten uudestaan, vuoli kahdeksansanan mittaisen ensimmäisen version kuuteensataan viiteenkymmeneen sanaan ja sitten viiteensataanyhdeksäänkymmeneenseitsemään, niukin naukin alle Imhoffin asettaman rajan, ja naputteli sen virheettömän puhtaaksi kannettavalla Olympiallaan."

Paul Auster: 4321. Tammi, 2017

​

Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Alkuvuodesta olin ensimmäistä kertaa elämässän katsomassa talviurheilun suurtapahtumaa, hiihdon maailmanmestaruuskisoja Lahdessa. Seurasimme niitä Mielensäpahoittajan hiihtokatsomossa, Anssi Kukkosen selostusta kuunnellen. Vuoden loppupuolella kokeilin ensimmäistä kertaa jakamistalouden palveluja: Airbnb-majoitusta (täällä) ja kirpputorimyyntiä (täällä, tosin all inclusive-palveluna joka sisälsi hinnoittelun, myyntipaikan ylläpidon, jne.) Rohkaisevia kokemuksia.

Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
En ole ihan varma mitä lupasin. Jos tavanomaiseen tapaani lupasin liikkua enemmän, opetella olemaan ajoissa ja syödä terveellisemmin, ei onnistunut.

Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Aloitin loppuvuodesta työn, jossa tapasin sekä kivoja uusia että mukavia ennestään tuttuja työkavereita. Aloitin informaatiotieteen opinnot avoimessa yliopistossa, mutta koska opinnot suoritetaan pääasiassa verkossa, ehdin nähdä opiskelukavereita vain kertaalleen lähipäivässä. Mukavan oloista porukkaa.

Menetitkö ketään läheistäsi?
Rakas äitimme nukkui pois toukokuussa juuri äitienpäivän alla. Se oli tietysti kovin surullista, mutta toisaalta kuten lääkäri asian tahdikkaasti ilmaisi, äidin voimavarat alkoivat olla jo varsin lopussa. Saimme sisareni kanssa olla paikalla kun lähdön aika koitti. Sukulaisten, ystävien ja muiden läheisten osanotto ja kauniit muistot äidistä lohduttivat myös.

Missä maissa vierailit?
Tänä vuonna tuli harrastettua paljon lähialue- ja kaupunkimatkailua: Keväällä risteiltiin Tukholmaan ja Tallinnaan, helatorstaina lennähdin Moskovaan, loppukesästä ”viinaristeiltiin” Riikaan. Joulukuussa juhlittiin sisareni 20-vuotista EU-uraa Brysselissä ja piipahdettiin TGV-junalla Strasbourgissa joulutoreja ihmettelemässä.

Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?
Tarvitsisin välttämättä uuden kännykän, jota en kuitenkaan saanut hankituksi. Ehkäpä tänä vuonna! 

Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
Kyllähän se varmasti on äidin kuolinpäivä. Sama päivä muuten jolloin Mauno Koivisto kuoli. Äiti oli Koivisto-fani.

Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Olin tyytyväinen, että sain opinto-oikeuden informaatiotieteeseen. Ala on suosittu ja minäkin pääsin peruutuspaikalle. Paneutuminen verkossa opiskelun tekniikkaan vaati jonkin verran eforttia ja olin aidosti iloinen muutamista, sinänsä aika pienimuotoisista opintosuoritteistani.

Mikä oli paras ostoksesi?
Uudet silmälasini ovat saaneet paljon kehuja!

Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
No kyllä on vaikea ohittaa Donald Trumpia, siinä jää Toivo Hakkarainenkin toiseksi…  

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ihan vaan elämiseen, mitään erityisiä hankintoja en tehnyt

Mistä ihan todella, todella innostuit?
En tiedä voinko nyt varsinaisesti sanoa olevani ”innostunut” mutta oli siunatun ihanaa kun taloyhtiömme julkisivuremontti valmistui. Mainittakoon. että melkeinpä ainoa Suomi100-juttu josta innostuin oli Ylen Sata kirjaa. Niin ja tanssihaaste myös.

Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Varmaankin tämä.

Viime kauteen verrattuna, oletko

• Onnellisempi vain onnettomampi: 
  En ollut mitenkään kokonaisvaltaisesti onneton, mutta koin kyllä aika paljon surua, luopumista ja riittämättömyyden tunnetta.
• Laihempi vai lihavampi:
  painoa on kertynyt lisää, ei olisi niin väliksi.
• Rikkaampi vai köyhempi:
  Tuloni laskivat, mutta en halua sanoa olleeni köyhempi koska tässä maassa on ihan oikeasti köyhiä.

Mikä oli suurin pettymyksesi?
Liittyivät työjuttuihin, omaan suoriutumiseen ja muutamiin työpaikkahakuihin. Nyt minulla on mielenkiintoinen työ ja kiva työyhteisö, tästä on kiittäminen vanhaa työkaveria.

Sairastuitko tai loukkaannuitko?
Sairastin parikin kovaa flunssaa, joihin kuului inhottava pitkittynyt yskä, mutta ei mitään sen kummempaa.

Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Opiskelleeni vähän tehokkaammin silloin kun siihen oli enemmän aikaa. Epäilen, että työn ohessa en saa aikaiseksi.

Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Valvoneeni. Välillä tulee valvottua ihan liian pitkään lukemisen ja telkkarin äärellä.

Miten vietit joulua ja juhannusta? 
Perhepiirissä kumpainenkin. Tänä vuonna käytiin kuuntelemassa joulurauhan julistus ihan paikan päällä Turussa.

Rakastuitko kauden aikana?
En rakastunut mutta rakastan.

Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Vår tid är nu, YLE Fem.

Vihaatko mitään tai ketään?
Vihaan ”työllistämisen aktiivimallia”. AAAAAARGH!!! Siinä ei ole mitään vikaa, että töiden välissä pitää itsensä aktiivisena esim. opiskelemalla, vapaaehtoistyöllä, ja miksei sitten vaikka työnhakuvalmennuksella. Näin olen itsekin tehnyt. Niinkin varmaan on, että jos on ollut töiden välillä jo pitkään, aktiivisuus alkaa hiipua ja tarvitaan neuvoja, rohkaisua ja ehdotuksia etenemisestä. Mutta tarvitaan nimenomaan näitä. En jaksa uskoa, että ihmisten uhkaileminen karensseilla ja päivärahojen menetyksellä edistää pitkäaikaistyöttömien työllistymistä. Minun korvissani se kuulostaa kyykyttämiseltä ja tilastojen siivoukselta. Toivon toki että mahdollisimman moni saa töitä.  Aina parempi jos ne ovat mielekkäitä ja niistä maksetaan asiallista palkkaa.

Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tänä vuonna kyllä pidän lukupäiväkirjaa, kun taaskaan ei tule mitään mieleen, vaikka tiedän lukeneeni useammankin hyvän kirjan. Ai niin, sain vihdoin luetuksi Saatana saapuu Moskovaan, Moskovan matkan jälkimainingeissa. Teoksen suuruus meni minulta vähän ohi, mutta on ollut pitkään lukulistalla niin että hyvä kun tuli suoritettua tämä klassikko.

Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Pyhäjärven kamarimusiikkijuhlat (tietoa täältä), toivottavasti jatkuvat ensi vuonna! Ultra bra Ilosaarirokissa. Stingin säveltämän Viimeinen laiva-musikaalin Turun kaupunginteatterissa.

Mitä halusit ja mitä sait?
Pyysin joululahjaksi Paul Austerin 4321 ja sain sen. Ja pari muutakin hyvää kirjaa.

Mitä halusit ja mitä et saanut?
Yritin löytää itselleni uutta kahvakuulatuntia, kun vanha lopetettiin. En löytänyt sopivaa.

Mitä teit syntymäpäivänäsi? 
Ajellessamme edeltävänä päivänä kohti kotipitäjääni Varsinais-Suomessa alkoi YLEn Turun radiosta tippua tietoja Turun joukkopuukotuksesta. Uutinen sävytti jossain määrin myös syntymäpäivääni.  Varsinaisena synttäripäivänä käytiin em. Pyhäjärven kamarimusiikkijuhlien tunnelmallisessa konsertissa ja sen jälkeen drinksuilla paikallisessa.

Mikä oli vuoden paras elokuva? 
Ulkomaisista varmaankin La La Land, kotimaisista Ikitie oli vaikuttava.

Mikä piti sinut järjissäsi?
Läheiset, ystävät

Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisemman?
Tämän vuoden varmaan kuului olla tämmöinen, yksi muiden joukossa. No säät oli kyllä aika surkeet kautta linjan, vähän enemmän valoa ja aurinkoa olisin toivonut.

Ketä julkkista himoitsit eniten?
Ei tule ketään mieleen.

Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?
Robert Mugaben ero Zimbabwen presidentin toimesta. Zimbabwelaiset ovat ansainnet parempaa, toivottavasti saavat. 

Ketä kaipasit? 
Moniakin, mutta tänä vuonna minulla oli ilo tavata myös isoa joukkoa ystäviä vuosien takaa: Jyväskylän yliopiston journalistiikan vuosijuhlissa opiskelukavereita ja reilun kolmen vuoden tauon jälkeen työkavereita entiseltä työpaikalta.

Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Tänä vuonna olin erityisen iloinen siitä että minulla on valtavan mukava, fiksu sisko.

Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Presidenttiparin vauvauutinen oli kyllä todellinen yllätys! Onnea heille. 

Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteeksi ensi vuodelle? 

• kehityn työssäni ja saamme ison projektimme maaliin
• jaksan jatkaa aloittamiani opintoja
• muistan sanoa lähimmilleni useammin kuinka paljon heitä rakastan & arvostan
• soitani pianoani useammin kuin kolme kertaa vuodessa joulukuussa
• kiinnitän enemmän huomiota fyysiseen kuntooni.

Hyvää alkanutta vuotta 2018 teille kaikille, iloa & valoa!

A                 Aino Acté

Ensimmäinen suomalainen kansainvälinen oopperatähtemme. Häntä on seurannut monta uuta. 1900-luvun alun merkittävä kulttuuripersoonallisuus, joka käynnisteli meille Savonlinnan oopperajuhlat.

B                 Biokaasu

100% uusiutuva ja 100% kotimainen liikennepolttoaine. Muuhunkin sitä käytetään. Vois käyttää enemmänkin. Minulla oli joskus kaasukäyttöinen työsuhdeauto, komia peli olikin. Biotaloudesta noin ylipäänsä toivotaan veturia Suomen taloudelle. Toivottavasti keksitään jotain uutta eikä vaan toisteta vanhaa.

C                Canth, Minna

Peloton kirjailija, joka piti heikko-osaisten puolta. Myös taitava liikenainen. Pysytteli Kuopiossa mutta silti kiinni eurooppalaisissa virtauksissa.

E                Euroopan unioni

EU. Mainettaan parempi vaikka korjattavaakin riittää. Avannut meille suomalaisille ehkä enemmänkin ovia kuin osaamme ajatella. Minulla on perheessä oma kotibryssä jonka 20 vuoden uraa juhlistamme juuri tänä vuonna.

F                 Finlandia

Sibeliuksen siis. Varmaan tämä monelle muullekin meistä suomalaisista on vähintään yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpikin kuin Oi maamme. Suorastaan sielua värisyttävää, ihanaa ja pateettista.

G                Globalisaatio

Emme ole tällä pallolla yksin. Globalisaatio on tuonut mukanaan sekä hyvää että vähemmän hyvää. Asia jonka kanssa on elettävä. llmastonmuutos on globaali ongelma, ja globaalisti se on myös ratkaistava.

H                  Huvitus

Kotimainen omenalajike ja äitini pitkäaikainen työpaikka, Huvituksen koulukoti. Pala suomalaista puutarhahistoriaa ja aikansa sosiaalipolitiikkaa.

I                  Ilmalento

Ei enää oikein onnistu suomalaisilta mäkihyppääjiltä. Olen jo niin vanha, että muistan ajan, jolloin Matti Nykänen oli urheilusankari eikä viihdetähti. Keihäskaaretkin tahtovat jäädä liian lyhyeksi. Onneksi tulee uusia lajeja, joissa suomalaiset voivat taas menestyä. Kuten vaikka naisten nyrkkeily ja lumilautailu.

J                Jyväskylän yliopisto

Suomen kaunein kampus, oma korkeakouluni, jossa opiskelu suomalaiseen tapaan oli maksutonta, minulle siis. Ilmaista se ei ole, joku aina maksaa. Mutta ehkäpä kaikki haluamme olla mukana maksamassa siitä, että meillä on edes suhteellisen tasapuoliset mahdollisuudet opiskella?

K               Kirjasto

Suomalaisen kulttuurin peruspilareita. Omista kirjastokokemuksistani olen aiemmin kirjoittanut täällä.

L                Lumi

Lumessa rämpiminen on rasittavaa, mutta kyllä se jotenkin Suomen talveen kuuluu. Saas nähdä kuinka kauan?

M               Muumipeikko

Ja hänen perheensä. Taas kuuluisia maailmankansalaisia Suomesta. Heillä on fiksu elämänfilosofia ylipäänsä, ja ovat mielestäni ratkaisseet järkevästi myös talven viettämisen: syövät kuusenneulasia ja nukkuvat talviunta. Voisin itsekin harkita samaa.

N                 Nauris

Oli joskus tärkeä osa suomalaisten ravintoa. Kunnes tuli peruna. Minulle tuttu lähinnä keittojuureksena. Minusta suomalaisen keittiön kunkkuja ovat järvikalat, varsinkin savustettuna, metsämarjat, lihoista erityisesti lammas ja hirvi, jälkimmäisestä en tosin edes muista milloin olisin viimeksi saanut. Aura-juusto. Ja tietenkin ruisleipä. Sekä Fazerin sininen.

O               Oneiron

Viime vuoden Finlandia-kirjapalkinnon voittaja. Vähän työläs rasti lukea, mutta tulipahan kuitenkin kahlattua. Hyvä että suomalaisella kirjallisuudella menee hyvin.

P              Peruskoulu

Olen itse käynyt peruskoulun, joten en osaa verrata sitä aiempaan oppikoulu-kansakoulu-järjestelmään. Noin yleisesti ottaen uskon siihen, että on hyvä että opetellaan olemaan yhdessä ja pitämään heikommatkin mukana. Eikä tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja tarvitse tehdä 10-vuotiaana.

Q

Hei, kuu-ukko! Suomen kielessä tätä tarvitaan harvoin, mutta hyvä kuitenkin tietää että ääntämys on ”kuu” eikä ”guu”. Katso vaikka täältä. 

R             Ruotsi

Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa vuoteen 1809 ja se näkyy suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa edelleen. Enkä siis tarkoita suomenruotsalaisia.

S            Sibelius, Jean

Taisi olla hieman rasittunut siitä, että hänen musiikkinsa niin usein nähtiin Suomen kohtaloiden kuvaajana.

T             Terveyskeskus

Nyt kun Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltosektoria pannaan kovalla tohinalla uusiksi, on hyvä pitää mielessä että siinä on myös paljon hyvää ja toimivaa. Muistan hämärästi miten kotipitäjääni tuli terveyskeskus ja terveyskeskuslääkäri joskus 70-luvun alkupuolella. Valtaosan elämästäni ollut erilaisten julkisten palvelujen piirissä: kunnallinen terveys- ja hammashoito, kouluterveydenhoitaja, hammaslääkäri, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö… Ei valittamista. Sitten noin 13 vuotta yksityisen työterveyshuollon piirissä. Nyttemmin sekakäyttäjä.

U              Ukkonen.

Räntäsade. Raekuuro. Helle. Pakkanen. Vuodenaikojen ja säätilojen vaihtelu kuuluu Suomeen.

V              Venäjä

Venäjä. Venäjä. Siinä se on eikä taida ihan heti mennä pois. Joskus oltiin osa Venäjän keisarikuntaa, ja se jätti omat jälkensä Suomeen. Sitten sodittiin, sen jälkeen elettiin rauhanomaista rinnakkaiseloa. Nyt ollaan ehkä vähän ymmällään: mitä siellä oikein tapahtuu? Suomalaisilla on omasta mielestään jotenkin ylimaallinen Venäjä-tuntemus, aina en ole tästä ihan vakuuttunut. Mutta Venäjän historiaa ja nykypäivää kannattaa tuntea.

W                Waltari, Mika

Onkohan Sinuhe, egyptiläinen edelleen kansainvälisesti tunnetuin ja myydyin suomalainen kirja? Sofi Oksasen Puhdistus taitaa tulla hyvänä kakkosena. Itse pidän erityisesti Waltarin Palmu-dekkareista.

X

Agricola käytti ks:n merkkinä x-kirjainta. Se korvattiin ks-merkinnällä 1800-luvun alkukymmenillä. Nyt se on taas tehnyt paluun nuorison mobiilikieleen. Tiäx. Vai menikö se jo ohi? Kieli kehittyy koko ajan ja se on hyvä.

Y                 Yläne

Kaikilla meillä on juuret jossain, minun ovat täällä. Varsinaissuomalaista tasaista peltomaisemaa. Ei kuitenkaan ole pakko olla syntynyt Suomessa ollakseen suomalainen.

Z                 Zachris

Topelius. Sakari suomalaisittain. Minun aikanani ei koulussa enää luettu Maamme-kirjaa, mutta se taitaa edelleen jonkin verran elää meidän Suomi-käsityksissämme esimerkiksi maakunnallisten erityispiirteiden osalta.  Kirjoistaan tuttu on Välskärin kertomukset, tosin Ylen kuunnelmana. Lauluista esim. Kesäpäivä Kangasalla ja joululaulu En etsi valtaa loistoa ovat Saken sanoituksia.

Å                 Åbo

Eli Turku Täällä Suomen synnyin muistot, täällä työn ja tiedon puistot. Nuoruusvuosieni lähin suurempi kaupunki jossa käytiin ostoksilla, elokuvissa ja ravintolassa, ja josta risteiltiin Tukholmaan. Turkulaiset eivät ehkä vieläkään ole ihan toipuneet siitä, että pääkaupunki siirrettiin Helsinkiin.

Ä                    Äiti

Suomalaisilla on äidinkieli ja isänmaa. Suomalaisuutta ei imetä äidinmaidosta (vaikka suomessa kovasti puhutaankin imetyksen puolesta.) Äideiltä opitaan silti monta asiaa, ainakin minä opin omaltani.  Äitiyspakkaus on yksi suomalainen menestystuote.

Ö                   Öylätti

Jotta tätä suolatonta perunalastua saa oikeaoppisesti nauttia, pitää käydä rippikoulu. Se taitaakin olla luterilaisen kansalliskirkkomme suosituin tuote nykyisin. Suomalaiset ovat kovasti maallistunutta kansaa, mutta suurina juhlapyhinä, perhejuhlissa ja kansallisen surun hetkellä käännymme kirkon puoleen. Reformaatio riisui kirkoistamme koristukset, luterilaisuudesta kumpuaa sävyjä suomalaisuuteen.  Suomeen kuuluu kuitenkin uskonvapaus.

Harrastin tämän vuoden Helsingin kirjamessuja suuremmalla antaumuksella kuin koskaan aiemmin. Olin varautunut viettämään messuilla yhden päivän, ja tuo päivä oli tarkoitus aloittaa osallistumalla lukupiiriin. Suuntasinkin messuille tarmokkaasti heti avajaispäivän aamuna. Vain huomatakseni lipun ostettuani, että olen tampio joka ei tunne viikonpäiviä: lukupiirini olikin vasta perjantai-aamuna.

Nieleskelin harmini (ynnä palasen aulan Olohuone-kahvilan voileipäkakkua, jota harvemmin enää saa, mums) ja kuuntelin ensimmäiseksi Olohuoneen lavalta veroasiaa. Reijo Knuutinen esitteli kirjaansa Hyvät pahat verot (Docendo) ja pohti veroja, mm. miksi emme paheksu urheilijoiden ja taiteilijoiden verosuunnittelua ollenkaan yhtä paljon kuin esimerkiksi yritysten ja yrityselämän edustajien vastaavaa toimintaa.

Virkistävän verohetken jälkeen suuntasin itse messualueelle. Taisi olla tässä vaiheessa kun huomasin, että messulehdessä on kyllä ohjelma, mutta ei messualueen karttaa. Se löytyy erillisestä lipareesta. Sumealla logiikalla onnistuin löytämään Katri Vala-lavan, jossa tarjoiltiin energia-asiaa: Ari Suokko ja Rauli Partanen esittelivät kirjaansa Energian aika (WSOY). Molemmat ovat ilmeisesti ydinvoiman kannattajia, itse en ole. Mutta mielenkiintoista puhetta energian monista rooleista ja eri energiantuotantomuodoista. Esim.  miten bioenergian tuotanto vaatii paljon pinta-alaa ja voi vähentää luonnon monimuotoisuutta. Tai toistaalta miten paljon lihan tuotantoon, kuljetukseen, valmistukseen ja säilytykseen kuluu energiaa.

En muista mihin seuraavaksi yritin suunnistaa, mutta suunnitelmasta poiketen pysähdyin kuuntelemaan Maria Ekholm-Kolaria, joka esitteli kirjaansa Antiikkia - ostajan opas (Readme.fi) Kiehtovia tarinoita antiikin maailmasta ja neuvoja antiikin ostajille. Ilmeisesti kirjan potentiaalinen yleisö oli huomioitu kun esitys oli sijoitettu kuohuviinibaarin viereen. En ottanut vielä tässä vaiheessa.

Antiikin korkealentoisuudesta siirryin maallisempiin asioihin. Läheisellä esiintymislavalla keskusteltiin Perussuomalaisten hajoamisen historiasta (Into). Lavalla olivat kirjan kirjoittaneen Lauri Nurmen lisäksi kansanedustajat Simon Elo (uuvatti, pian sin) ja Juho Eerola (pers). Keskustelua veti Lauri Nurmen esimies Matti Posio. Keskustelu oli oikein viihdyttävä, tosin aika monet asiat ovat jo lehdistössä olleet esilläkin. Onneksi ei innostuttu jankkaamaan siitä, valehteliko Sipilä vai ei. Mainittakoon, että kesällä Jyväskylässä käydessä kävimme oikein asioiksemme Musta Kynnys-ravintolassa, jonne puoluekokouksen hävinnyt osapuoli kuulemma vetäytyi nuolemaan haavojaan ja jatkoa pohtimaan.

Matkoihin, tosin ulkomaille suuntautuneisiin, liittyi seuraavakin kirjan esittely. Kävin toukokuussa Moskovassa, tästä innoittuneena menin kuuntelemaan kun Ylen toimittaja Kerstin Kronvall haastatteli Suomen entistä Moskovan suurlähettilästä Hannu Himasta hänen kirjastaan Länttä vai itää - Suomi ja geopolitiikan paluu (Docendo. Katos vaan, jo toinen Docendon kirjan esittely!) Rakkaudesta vanhaan lajiini kuuntelin vielä samalta lavalta kun Risto Uimonen haastatteli Olli Matikaista hänen kirjoittamastaan Erkki Laatikaisen elämänkerrasta Kivikkopellon poika (Teos). Matikaisen mukaan nykyopiskelijat eivät Laatikaista enää tunnekaan, omina opiskeluvuosinani Jyväskylässä Laatikainen oli vielä täydessä vauhdissa ja kirjoitti lauantaisin pääkirjoitussivulle käsityksiään maailmanmenosta. 

Tässä vaiheessa alkoi jo infoähky olla lähellä. Onneksi sain seuraa, ja vihdoin sen kuohuviinilasillisenkin. Sen seuraksi kuuntelimme Ilkka Ruostetsaarta, Hanna Wassia ja Vesa Koskimaata, jotka ovat olleet mukana kirjoittamassa Poliittinen valta Suomessa-kirjaa (Vastapaino). Keskustelussa kommentoitiin mielenkiintoisesti myös hiljan ilmestynyttä Björn Wahlroosin perustuslaki-pamflettia.

Tämän jälkeen tarvittiin jo ruumiin ravintoakin, minulle sieni-ohrarisottoa, kumppanille possua. Päälle espressoa. Pahvimukista, kääk. Sitten seilasimme takaisin messuhalliin ja navigoimme kustantamojen osastojen kautta kuuntelemaan vielä yhden puheenvuoron, joka oli ehkä hauskin ja mielenkiintoisin: Piispa (emeritus, vai onko piispat piispoja loppuun asti?) Eero Huovinen haastatteli Jörn Donneria hänen kirjastaan Suomi (Otava.) 

Tässä vaiheessa hoksasimme että messukeskuksessahan on myös viini- ja ruokamessut ja olihan nekin koettava. Maistoin unkarilaista valkoviiniä Chardonnay-rypäleistä (ei kovin kaksista), luxemburgilaista kuohuviiniä cremantia (mums), jonkun sortin Chiantia (hyvää) sekä Lidlin juustoja ja Stockan herkun suklaita (hyviä nekin). Parikymmentä minuuttia ennen tapahtuman päättymistä joku kauppasi meille puoleen hintaan ylijääneitä viinilippuja, jolloin olimme pakotettuja nauttimaan vielä yhdet viinilasilliset. Koska lippuja oli runsaasti, valitsimme kalliimpia kahden lipun laatuja. Valitettavasti en muista minkä viinitalon se jumalainen ranskalainen Sancerre-valkoviini oli, mutta ehkä se ei haittaa, koska ei minulla siihen  varaa olisi kuitenkaan. Seuralainen valkkasi argentiinalaista punaviiniä. Ja siinäpä se torstain kirjamessu sitten olikin.

Tänä aamuna ponnistin vielä paikalle ja ostin harmia nieleskellen toisen lipun, koska olin päättänyt osallistua lukupiiriini. Siellä keskusteltiin yhdessä kirjailija Kristiina Vuoren kanssa hänen teoksestaan Filippa (Tammi), ja historiallisista viihderomaaneista noin yleisemminkin. Hankkiuduin paikalle, koska Filippa on meidän yläneläisten ikioma kummitus, joka siis näyttäytyy Yläneen Vanhankartanon päärakennuksessa. Erehdyin jopa väittämään lukupiiriläisille että "kaikki yläneläiset" tuntevat Filipan. Jälkikäteen jäin miettimään että näinköhän on, vai oliko tarina vain minulle jostain syystä tuttu.  Mutta keskustelu oli kyllä kiinnostava, mukana oli mm. myös Kristiina Vuoren kustannustoimittaja kommentoimassa. Pohdittiin yksityiskohtien kuvailua ajan hengen luojana, miten nykyajan nainen voi ymmärtää ja samaistua 1500-luvun naisten kohtaloihin jne. Ja miksi ylipäänsä historiallisia viihderomaaneja luetaan. Kristiina Vuori kertoi tavoitteekseen nostaa naiset näkyviksi miesten rinnalle. Ei huono tavoite. 

Jos olette jaksaneet lukea tänne asti alatte varmaan jo ihmetellä että eikö tuo ämmä OSTANUT yhtään kirjaa? Periaatteessa olin päättänyt, että ei, en osta kirjoja: niitä on jo joka paikka täynnä, ja rahaakin pitäisi säästää. Aiempinakin vuosina olen yrittänyt suunnata ostokseni pienkustantamoille, jotka muutoin jäävät vähän katveeseen kirjaostoksissa. 

Hyvistä päätöksistä huolimatta kirjastoni kasvoi näillä teoksilla:

Hannu Himanen: Länttä vai itää - Suomi ja geopolitiikan paluu. Docendo
Kuten mainittua, keväisen Moskovan matkani innoittamana

Emma Goldman: Vuoteni Venäjällä. Savukeidas
Venäjän vallankumouksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi, ja myös Ikitie-elokuvan innoittamanaa, vaikkakin Goldmanin teos sijoittuu varhaisempiin vuosiin kuin leffa. "Peräänantamaton ja kriittinen tilinteko bolshevikkien kommunistisen kokeilun epäonnistumisesta", kertoo takakansi

Mary Wollstonecraft: Kirjeitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vietetyltä ajalta. Savukeidas
Wollstonecraft on kiehtova hahmo 1700-luvulta. Muiden seikkailujensa lisäksi häne ehti vierailla myös Skandinaviassa.

Mary Wollstonecraft: Naisten oikeuksien puolustus. Savukeidas
Maryn kuuluisi teos. Meinasin ottaa vain kirjeet mutta sitten ajattelin että ehkä kuitenkin molemmat.

Messujen kummallisin kohtaaminen: Paavo Väyrysen presidenttiehdokkuuden kannattajakorttien kerääjä. Ei tästä sen enempää. En allekirjoittanut.

Kirjamessut jatkuvat vielä lauantaina ja sunnuntaina, tervemenoa, ohjelma löytyy täältä. Siellä voi ihan hyvin vain haahuilla kuuntelematta yhtäkään esittelyä tai haastattelua. Mutta muistakaan käydä antikvariaattiosastolla, se on kiehtova!

Helsingin yliopiston kirjasto lähestyi minua taannoin ystävällisellä mutta päättäväisellä sähköpostilla: lainaamani aineisto, jonka tosin olin jo ehtinyt palauttaa, oli ehtinyt olla hallussani liian kauan. Tästä minulle oli langetettu sakko, joka oli vieläkin maksamatta. Ja se olisi nyt syytä maksaa, jos haluan edelleen pysyä Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaana. Ystävällisin terveisin jne.

Lainaamani aineisto liittyi edelliseen elämänvaiheeseeni, jossa kokeilin yhtä ja toista, mm. avoimessa yliopistossa opiskelua. Sittemmin opiskelun tilalle tuli muita aktiviteetteja, eikä minulla juuri nyt ole erityistä tarvetta olla Helsingin yliopiston kirjaston asiakas. Noin yleisesti ottaen suomalainen kirjastolaitos on mielestäni kuitenkin niin hieno instituutio, että asiakkaiden on syytä kunnioittaa sitä noudattamalla kirjaston sääntöjä. Kun yksi oli jäänyt noudattamatta (palauta aineisto ajoissa), niin olin kyllä valmis hoitamaan sakkomaksuni. 

Asiaa pyöritellessäni oivalsin, että yksi Helsingin yliopiston kirjaston yksiköistä, Meilahden kampuskirjasto Terkko on itse asiassa ihan lähellä työpistettäni. Sakon maksaminen sujui ongelmitta. Jäin vielä kiertelemään kirjastoon ja löysin Terkossa olevaan Lux Humana-kokoelmaan. Se tarjoaa anatomian, neurologian ja ja ties minkä tenttien uuvuttamille medisiinareille hengen ravintoa. 

Silmäilin muutamia tarjolla olevia kirjoja ja opin mm. että Mihail Bulgakov oli siviiliammatiltaan lääkäri. En ole koskaan tullut lukeneeksi ”Saatana saapuu Moskovaan”, sen sijaan olen nähnyt siitä muistaakseni ainakin kaksi filmisovitusta ja melko huikean venäläisen televisiosarjan. Hiplasin hetken Tove Janssonin elämänkertaa. Tulin kuitenkin sitten siihen tulokseen, että ehkä nämä teokset on syytä jättää heille joille ne on hankittu: lääketieteen opiskelijoille. Olettaisin, että tavoitteena on johdattaa tulevat lääkärit ihmismielen ymmärtämiseen. Lienee tärkeä taito oikean diagnoosin ja hoidon määrittelemiseen, lääketieteellisen tietämyksen ohella tietysti.

Suhteeni Helsingin yliopiston kirjastoon on keskittynyt pääkirjastoon eli Kaisa-taloon. Vuonna 2012 valmistunut kirjasto on todella hieno rakennus, valoisa ja raikas. Yhtä tarvitsemaani kirjaan tosin jouduin hakemaan Kaisan kellarivarastoista, mutta sekin oli vaan mukavaa. 

Ylipistokirjastoista suhteeni Jyväskylän yliopiston kirjastoon on luonnollisesti huomattavasti merkittävämpi, koska olen ko. opinahjossa opiskellut ja aikanaan sieltä jopa valmistunut. Kirjasto  ja varsinkin sen kahvila olivat paikkoja, joissa paitsi luettiin tenttiin, myös seurusteltiin, podettiin opiskelu- ja valmistumisangstia ja sydänsuruja, mutta toki iloittiinkin tentti- ja ihmissuhdemenestyksistä.

Yliopiston kirjaston ATK-luokalla oli myös merkittävä rooli graduprojektissani. Kirjaston ovella piti aamulla olla odottamassa ovien aukeamista. Sieltä kirjaimellisesti juostiin toiseen kerrokseen, jossa koneet olivat. Eikä niitä suinkaan riittänyt kaikille, joten ajoissa oli oltava. Toisaalta solidaarisuussyistä oli kirjoitustyötä tehtävä tehokkaasti, jotta gradu edistyi ja muutkin pääsivät koneelle. Niin se gradu sitten vihdoin viimein valmistui, ja yksi kappale saattaa itselläni olevan lisäksi löytyä jostain kirjaston uumenista.

Tieteellisen kirjastourani huippukohta osui opintojeni loppuvaiheeseen, olisikohan vuosi ollut 1992 tai -93? Professorillamme, nyttemmin jo edesmenneellä tohtori Jorma Ahvenaisella oli sellainen kiitettävä periaate ja tavoite, että myös yleisen historian opiskelijoiden pitäisi päästä vähän lähemmäksi ns. primäärilähteitä. Suomen historian opiskelijoillahan tällaista ongelmaa ei ole, tutkittavaa on vaikka millä mitalla. On perunkirjaa, kirkonkirjaa, aikalaiskirjeitä ja -päiväkirjoja ja vaikka millaiset määrät kuntien, yritysten ja yhdistysten arkistoja. Yleisen historian opiskelijat ainakin tuohon aikaan pääsivät useimmiten johonkin lähteeksi luokiteltavaan kiinni lähinnä mikrofilmeinä. 

Lontoon-reissullamme, joka muistaakseni oli viikon mittainen, kohteina olivat ainakin British Library ja London School of Economicsin kirjasto. Varsinkin British Library oli kunnianarvoisa paikka. Siihen aikaan se sijaitsi British Museumin yhteydessä. Kun urpot turistit vasta jonottivat museoon päästäkseen, me ohitimme heidät nokka pystyssä. Kirjasto nimittäin aukesi ennen kuin museo. Itse kirjastossa vallitsi luonnollisesti kuri ja järjestys. Kirjastosalissa ei kuulunut puhella, edes sen vertaa että kanssakulkija olisi voinut selittää kirjaston toimintaperiaatteita. Kirjastoleidit olivat oitis hyssyttelemässä. British Libraryn kaikkein pyhimpään ei saanut viedä kyniä ollenkaan. Sinne asti en päässyt, mutta yhtä haurasta opusta selaillessani oli salissa, jonne sai viedä vain lyijykyniä.

British Librarylla on nyttemmin uudet, modernit ja epäilemättä vanhoja paljon toimivammat tilat lähellä King's Cross-rautatieasemaa. Jos käytte asemalla bongaamassa laiturin 9 3/4, josta Harry Potterin ja kumppaneiden juna Hogwarthiin lähti, saatatte osua myös British Libraryn liepeille.

Ennen kuin siirryin tiedekirjastojen asiakkaaksi, minulla oli toki jo takanani kiinteä suhde perinteisiin kunnankirjastoihin. Se alkoi luonnollisesti kotikunnassani Yläneellä. Ensimmäinen kirjastokorttini oli vaaleanpunainen pahviläpyskä, numeroni 340. Sillä lainattiin Endin Blytonit, Merri Vikit, Annat, Pikku naiset ja muumit. Muun muassa. Jossain vaiheessa siirryin aikuisten puolelle. Muistan mm. lukeneeni Polttouhrit ennen kuin kirjasta tehty televisiosarja teki siitä maailman kuulun. Kävin kirjastossa suhteellisen säännöllisesti varmaan vähintään kerran viikossa.

Lomia vietimme toisinaan isovanhempieni luona Pohjois-Satakunnassa Kankaanpäässä, jonka kirjasto myös tuli tutuksi. Jyväskylässä kävin tietysti yliopiston kirjaston lisäksi Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Helsinkiin muutettuani olen nauttinut mm. Kannelmäen, Pitäjänmäen ja Etelä-Haagan paikalliskirjastojen palveluista. Turun kaupunginkirjastossa  on tullut vierailtua useampaan otteeseen, hieno rakennus sekin. Toivottavasti Helsingin uudesta keskustakirjastosta  tulee vähintään yhtä hieno ja toimiva!

Viikon sitaatti:

"And then, of course, there was the sheer size of the library; tens of thousands of books; thousands shelves; hundreds of narrow rows."

J.K.Rowling: Harry Potter and the Pholosopher's Stone. Bloomsbury, 1997.