Siinä se taas lojuu, mokomakin lättänä, maanantai-Hesari. Kannessa ei sentään onneksi Soini vaan kauppakeskus Kaaren karnevaalien mainos. Tänään lehti on vielä oikein  tavallistakin lättänämpi, kun ei fölissä ollut lisävahvistuksena yhtään urheiluliikkeen, kodinkoneliikkeen tai marketin mainosliitettä. Ja vaikka olisi ollutkin, ne kun on ravistellut välistä, tunne on aina sama: aika vähän jää jäljelle. 

Erityisen epäonnisena päivänä kolumnistin paikalle sattuu talousliberalismiaan saarnaava  Matti Apunen. Tosin alan kyllä jo laskea Apusen samaan kaartiin kuin Loka-Laitisen vuodatukset: Miksi vaivautua lukemaan, kun sisältö on periaatteessa aina samaa?

Mikäli Hesarin kulttuuriosastolla ei ole parempaa tekemistä eikä aihetta ole käsitelty viimeiseen kolmeen viikkoon, voidaan aina kertoa miten epäoikeudenmukainen se YLE-vero taas onkaan ja miten se estään Kunnon Kaupallisilla Periaatteilla toimivia mediataloja (Sanoma, Bonnier) tekemästä bisnestä, ei kun siis anteeksi tärkeää kansallista kulttuurityötä. 

Aina löytyy ryhdikkäitä "nimettömiä tahoja" kertomaan, miten p:stä YLEn tuotanto- ja ohjelmistopolitiikka onkaan ja miten sitä ja tätäkään ohjelmaa eivät katso ketkään alle 45-vuotiaat. Tietenkään ei, koska kaikki nämä kiinnostavat kohderyhmäthän katsovat Sanomien 4-kanavalta Neljän tähden illallisia / talkoita / muita tähdellisiä kuulumisia tai Bonnier / Maikkarin Subilta iki-ihanaa saksalaista saippuasarjaa. Taikka mahdollisesti seitsemättä Vain elämää-uusintaa tai kahdettakymmenettäjotain Frendit-uusintaa. 

Mutta ehkä YLE voisi jotain ottaa tästä opikseen: eikö niitä nimettömiä tahoja muka löydy kommentoimaan Sanomien avustajapalkkiopolitiikkaa, tai kertomaan millaisessa ideapajassa syntyivät 4-kanavan ns. uutiset, jotka on toteutettu just sillä tavalla että kanavaluvassa olevan uutisähetyksen minimivaatimus tulee täytettyä: Soini sanoi perse, aurinko paistaa ja on lämmin, katso loput hs.fi:stä.

Mutta siltikin. Onhan se Hesari tilattava ja luettava. Ja on siinä niin paljon hyvääkin: Kirjeenvaihtajien kuulumisia asemapaikoiltaan. Kirja-, elokuva- ja näyttelyarvosteluja. Joskus urheilujuttuja, joita jopa urheilun vihaajakin jaksaa lukea. Koskettavia henkilöhaastatteluja, joista Bulevardin perhemurhaa ja sen seurauksia ja jälkihoitoa kommentoinut haastattelu oli oiva esimerkki.

Viikon sitaatti: 

"Hän oli antanut lukijoilleen monta kiveä, oikeastaan niin monta että hänellä oli jäljellä enää yksi - se joka oli muodostunut hänen sisuksiinsa."

Nathanael West, Vastaathan kirjeeseeni Miss Lonelyhearts. WSOY, 1983