Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina ollut tapana kierrättää haasteita, joissa haastettavan pitää raportoida viisi positiivista asiaa, kolme asiaa josta on kiitollinen, tai muuta vastaavaa, usein pitkähköltä tuntuvan ajan. No mikäs siinä, onhan se hyvä että muistuttaa mieleen niitä hyviä juttuja. Kaikenlaista urputettavaa keksii ilman haasteitakin.

Ajattelin nyt kuitenkin uida positiivisuuden vastavirtaan. En valittamalla oman elämäni negatiivisista puolista tai mistä en juuri tällä hetkellä ole ollenkaan kiitollinen. Voi pojat, ja tytöt, riittäisihän niistäkin kerrottavaa. Mielipahani kohteeksi valitsin kuitenkin ärsyttävät sanat ja muoti-ilmaisut. Tällä hetkellä kärkeen nousivat nämä kolme mediassa (liian) tiuhaan vilahtelevaa sanaa:

Järkivihreä

Pitääkö tätä edes selittää? Vähärasvainen pääministerimme hymyilee täydellä purukalustollaan Hesarin kolumnipalstalla ja kertoo, kuinka on aivan välttämätöntä rakentaa maahamme lisää ydinvoimaa. Ja se on aivan välttämätöntä toteuttaa nimenomaan Rosatomin kanssa, lähes yhtä välttämätöntä kuin se että Suomi liittyy NATOon. 

Lisäksi ehdottoman välttämätöntä on lisätä turpeen käyttöä, kun se on niin kotimaista, niin kotimaista. Viis siitä, jos siitä nyt tuleekin yhtä paljon tai jopa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiilestä. Että vih vih vaan, kun päästiin vihdoin eroon niistä rasittavista järjettömistä vihreistä hallituksesta, niin pannaan soidensuojelulaki jäihin ja alennetaan turpeen verotusta. 

Ja kun oikein järkevästi ajatellaan, niin eihän ole Suomen tai edes EU:n tehtävä pelastaa maapalloa ilmastonmuutokselta. Pääsyyllisiähän ovat ne kiinalaiset ja intialaiset ja muut kehittyvien maiden kansalaiset, jotka haluavat sähkövalot ja jääkaapin joka tupaan. Suomi hoitaa kyllä oman, vähäistäkin vähäisemmän osansa globaalista ongelmasta. Järkevästi.

Vauvavatsa

Vauvat on ihan söpöjä, ja vatsassahan ne kasvavat ja vatsa kasvaa siinä samalla. Tämä tosiasia ei estä minua ärsyyntymästä, etten sanoisi suorastaan mieltäni pahoittamasta, kun joku hovitoimittaja taas haluaa kertoa miten "Charlenella ei vielä näy vauvavatsaa, vaikka tulossa on kaksoset". 

Viime aikojen huippusuoritus oli se, kun Cambridgen herttuatar Catherine, kärsittyään pahasta raskauspahoinvoinnista, aloitti jälleen edustustehtävät. Täällä Suomessakin me saimme MTV3:n välityksellä katsoa suorana netissä miten "vauvavatsa on ensimmäistä kertaa julkisuudessa". Näin se muistaakseni oli otsikoitu.

Siis ihan oikeesti. Kuninkaallisten pääasiallinen olemassaolon oikeutushan on tietysti se, että he edustavat, mielellään tietysti nätisti pukeutuneina ja näyttävissä hatuissa. Kyllä prinsessojakin voisi kuitenkin kohdella ihmisinä eikä pelkkinä vauvavatsan kantotelineinä. Ja sama tietysti koskee kaikkia ihan tavallisiakin kansalaisia.

Nettiraivo

Ja kaikki muutkin raivot. Ymmärrän kyllä sinänsä, että "raivo" on tavattoman kätevä sana journalistisessa tekstissä: viisi kirjainta, paljon sisältöä. Päivän (31.10.) raivo näyttää olevan "pitsaraivo"Suomeksi siis asiakas, jonka vonkasi pitsaa ja kyytiä kotiin jo suljetusta ravintolasta, ja kun tämä ei onnistunut, rikkoi ravintolan lasin ja veti paikalle tullutta henkilökunnan edustajaa turpaan. Poliisi korjasi talteen.

Mutta oikeesti minua ärsyttävät enemmän nämä kaiken maailman nettiraivot:  Joku pahoittaa mielensä siitä ettei saa ravintolassa lasillista vettä ilmaiseksi ja vänkyttää asiasta Facebookissa tai Twitterissä. Asia leviää "kulovalkean tavoin" somessa, ja kas, siinähän onkin sitten jo hyvä juttu nettiuutikseksi! Ja kaikki muut vastaavat tapaukset, tiedätte kyllä.

Totta kai sosiaalisella medialla on nykyisin oikeasti paljon merkitystä, eikä yksikään järkevä yritys tai muu organisaatio saa olla sokea taikka kuuro sille, mitä heistä siellä puhutaan. Rasittava puoli asiassa on tämä vanhan valtamedian tapa luokitella milloin mikäkin asia "nettiraivo"-otsikon alle. Parhaassa tapauksessa nettiraivo enemmän tai vähemmän synnytetään siteeraamalla julkaisun omaa keskustelupalstaa tai vastaavaa, josta nostetaan joku sopiva, tunteita herättävä aihe esiin. Vaikka vastikkeellinen sosiaaliturva. Joka kanssa on yksi ärsyttävä ilmaisu, mutta palataan siihen joskus myöhemmin.

Viikon sitaatti:

”Tutkijan tulisi katsella itsestäänselvyyksien horisontin taa.”
Pertti Alasuutari:  Laadullinen tutkimus. Vastapaino, 1993.