Taidan olla tavattoman pinnallinen ihminen. Muistan tasan tarkkaan, missä olin, kun kuulin että prinsessa Diana on kuollut. Samoin muistan miten kuulin, että Olof Palme on murhattu. Puhumattakaan siitä, kun terroristit iskivät kaksoistorneihin New Yorkissa. Kaikki skandaalit ja spektaakkelit kyllä pysyvät mielessä. Mutta toivottavasti kukaan ei kysy, missä olin kun Berliinin muuri murtui. Vastaus: ei niin pienintäkään hajua.
Ja sama koskee oikeastaan koko Neuvostoliiton ja sen ympärilleen kokoaman kansandemokratioiden verkoston lahoamista. Olen elänyt nuorena aikuisena läpi imperiumin hajoamisen. Missä vaiheessa tajusin, että nyt se on loppu? Ei mitään hajua tästäkään. Jonkinlainen epämääräinen mielikuva minulla on, että vielä Berliinin muurin murtuessa Saksojen yhdentyminen tuntui epätodelliselta, kaukaiselta asialta. Eikä siihen oikeasti mennyt kuin noin vuosi.
Vuodesta 1989 jäi paremmin mieleen, että se oli myös Ranskan vallankumouksen 200-vuotisjuhlavuosi. Siinä vaiheessa en tainnut vielä itse olla erityisen kiinnostunut Ranskan vallankumouksesta. Sittemmin tein graduni vallakumouksen hirmuhallinnon aikaa käsitelleesta aiheesta.
Mutta vuonna 1989 historian opiskelijat totta kai juhlistivat vallankumouksen merkkivuotta asianmukaisilla bileillä. Ohjelmasta muistan ainakin fryygialaismyssyt päässä vallankumouslauluja esittäneen naisryhmän, sekä keskipitkänmatkan miesopiskelijoiden esittämän näytelmän "Pullohuoneen vala". Tyylilajina oli yleisön mielestä komedia, ellei peräti farssi. Esiintyjät vakuuttelivat, että esitys oli vakavaa draamaa. Loppuillasta varmaankin nautittiin ranskalaisia punaviinejä - tai olutta ja lonkeroa.
Niille, joiden kouluvuosista on aikaa, muistutettakoon mikä oli PALLOhuoneen vala (Serment du Jeu de Paume). Kuningas Ludvig XVI joutui Ranskan katastrofaalisen taloustilanteen takia kutsumaan koolle Ranskan säätyjen yleiskokouksen. Kolmannen säädyn eli porvariston päättäväisyys ja vaatimukset eivät muita säätyjä ja kuningasta miellyttäneet. Niinpä säädyn kokoontumistila Versailles'ssa suljettiin. Kolmas sääty ei jäänyt neuvottomaksi vaan kokoontui Versailles'n Wimbledonissa eli tennissalissa. Sieltä sääty ilmoitti, että kokous ei hajaannu ennen kuin Ranskalle on luvattu säätää uusi perustuslaki. Muutamien viikkojen jälkeen kuningas joutuikin taipumaan ja kehotti aatelistoa ja papistoa liittymään osaksi kansalliskokousta.
Kuten muistamme, kuninkaan taipuminen tässä asiassa ja uuden perustuslain valmistuminen vuonna 1791 eivät riittäneet ranskalaisille. Kuningas pantiin viralta vuonna 1792 ja teloitettiin giljotiinilla tammikuussa 1793. (Virallinen vallankumouksen juhlapäivä ja Ranskan kansallispäivä on 14.7., Bastillen linnoituksen valloituksen päivä.) Onneksi vallankumous ja imperiumin hajoaminen tapahtui huomattavasi vähemmän radikaaleilla menetelmillä 200 vuotta myöhemmin.
Viikon sitaatti:
Ah ! ça ira, ça ira, ça ira
Quand l’aristocrate protestera,
Le bon citoyen au nez lui rira,
Sans avoir l’âme troublée,
Toujours le plus fort sera.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.