eurot4.jpg

Lomaviikko Maltan saarella syyskuun ensimmäisellä viikolla oli oikein elähdyttävä. Sää oli vähintäänkin riittävän lämmin. Auringon valo, sininen taivas ja meri olivat mukava yhdistelmä Suomen viileähkön kesän jälkeen. Yhtenä päivänä satoi, mutta se toisaalta raikasti välillä hieman tukahduttavalta tuntunutta ilmaa.

Ja tätä se lienee se kuuluisa eurooppalaisuus: piskuisella Maltan saarivaltiolla, jossa asukkaita on 400000, on omat euronsa, ja EU-elimissä tulkkeja tulkkaamassa keskusteluja eksoottisen kuuloiselle, jotenkin hieman arabiaa muistuttavalle maltan kielelle.

Majapaikkamme ja matkakohteemme oli Slieman kaupunki. Satunnaisen matkailijan silmään se ei juurikaan poikkea vastaavista muista Välimeren rantakohteista: rannat on rakennettu 60-70-luvuilla täyteen ajan makua noudattaneita korkeita hotellirakennuksia. Sinne tänne on jäänyt muutama vanhempi rakennus, joissa on Maltalle tyypillinen värikäs parveke. Rantakatu Tower Roadilla on myös vanhoja linnoitustorneja ja vastaavia, jotka on usein otettu ravintolakäyttöön. 

Slieman rannat ovat kalkkikivikalliota. Välimeren vesi oli lämmintä, kirkasta ja suolaista, ajoittain hieman roskaista lehdistä, vesikasveista ja muista vastaavista. Hiekkarantoja olisi ilmeisesti ollut tarjolla bussimatkan päässä, mutta tyydyimme kotirantaan.

sun.jpg

Kärtsään ihoni aika helposti, näillä pärjäilin kohtuullisesti. Acorellen luomuöljypohjainen auringonsuojaöljy skulasi kiitettävästi, mutta valitettavasti sillä suttasi vaatteensa kun iho hikoili. Kampaajani Ulla Four Cutsista lahjoitti minulle ystävällisesti matkakoon Davinesin Nounou-shampoota, jolla kutrit pysyivät pehmeinä kalkkisesta vedestä huolimatta.

 

Hotellimme Carlton sijaitsi Slieman ja St Julian'sin välillä. Virallinen luokitus oli kolme tähteä. Ihan ok majapaikka, tosin hieman kuluneen oloinen. Huone oli riittävän tilava, ilmastointi toimi ja aamiaisella oli muutakin kuin valkoista leipää ja hilloa. Siistiäkin oli, paitsi liinavaatehuollossa olisi hieman parannettavaa.  Kaikkitietävän Tripadvisorin mukaan hotellin parvekkeet sijaitsevat meluisalle kadulle päin, joten jätin sen varaamatta. Virhe. Parvekkeita oli talon molemmin puolin, ja meluakin riitti kumpaankin suuntaan. Parveke olisi ollut kätevä, jos ei muuta niin pyyhkeiden ja uikkareiden kuivattelemiseen.

Tasokkaampaa majoitusta kaipaavat voivat valita vaikkapa hotelli Hiltonin, joka sijaitsee Slieman kauniin purjevenesataman Portomason äärellä.  Kävimme siellä kerran päiväkävelyllä.

Nähtävyyksiä varten nappasimme kaksikerroksisen bussin Hop on hop off-kierroksen. Bussin avoin yläkerta oli helteessä oikein miellyttävä. Bussioperaattoreita on useampia, me teimme retkemme Malta Sightseeing-nimisen firman hoivissa. Operaattoreissa ei liene juurikaan eroa, mutta ainakin tämän bussin kuulokkeet ja selostus toimivat, kokemukseni mukaan ei välttämättä itsestään selvää näillä retkillä. Kielivaihtoehtoja oli useita, ei kuitenkaan suomi. Englantia ymmärsi hyvin.

Meidän eteläiseen kierrokseemme kuului mm. Blue grotto-maisema ja useita kirkkoja. Joita Maltalla on kuulemma yhteensä 365 kpl, yksi vuoden jokaiselle päivälle. Selostuksessa kehuttiin myös kovasti Hypogeniumia, "a site not to be missed". No, missattua tuo maanalainen neoliittinen temppeli tuli. Liput olivat 30 euroa, ja ne olisi pitänyt ostaa etukäteen netistä. Tämän olisi ehkä selostuksessa voinut mainita.

Vähän omaperäisempiä nähtänvyyksiä nähnee Malta Film Toursin retkillä, jossa käydään Maltalla kuvattujen elokuvien ja televisiosarjojen kuvauspaikoilla. Game of Thrones-retkiä mainostettiin erikseen, näytillä kuulemma mm. paikka jossa Ned Stark menetti päänsä. 

Valetta, Maltan pääkaupunki, on monella tapaa mielenkiintoinen kohde. Tutustuimme siihen sekä bussikierroksellamme että omin päin. Sliemasta Valettaan voi hurauttaa joko bussilla tai lautalla lahden yli. Omatoimipäivänämme oli tukahduttava helle, mutta uhmasimme sitä ja kapusimme mm.  Upper Barrakka-puutarhaan, josta oli upeat näköalat kaupungille ja satamaan. 

barrackka.jpg

Vierailupäiväksemme sattui 8.9., jolloin maltalaiset juhlivat Suuren piirityksen (Great Siege) päättymistä. Tänä vuonna tuosta tapahtumasta oli kulunut tasan 450 vuotta. Osmanivaltakunnan sulttaani Suleiman Suuri piiritti Maltaa 112 päivää, eikä taistelusta puuttunut makaabereja yksityiskohtia.Osmanit joutuivat lopulta taipumaan. Tapahtumaa pidetiin aikanaan paitsi maltalaisten ja Johanniittain ritarikunnan, myös koko kristikunnan suurvoittona islamilaisesta osmanivaltakunnasta.

Juhlallisuuksien vuoksi jäi näkemättä Pyhän Johanneksen rinnakkaiskatedraali, jossa on mm. Caravaggion maalauksia. Sen sijaan näimme kirkosta jumalanpalveluksen jälkeen lähteneen komean juhlakulkueen. Suurmestarin palatsissa oli mielenkiintoinen, piiritystä ja sen taustoja esitellyt näyttely. Palatsissa  näki lisäksi upeita valtiollisia juhla- ja vastaanottohuoneita. Samalla lipulla pääsee varuskamariin katselemaan haarniskoja, jos on niistä kiinnostunut.

Tutustuimme Valettan ja muihin lähialueen satamiin myös iltaristeilyllä. Kaupunki olikin mielenkiintoista nähdä mereltä päin ja iltavalaistuksessa. Kiertelimme mm. Valettan telakka-aluetta. Risteily"alus" oli melko kevytrakenteinen, vesibussia muistuttava. Vaihtaessamme Valettan suuresta satamasta (Grand Harbour) Marsamxetton satamaan kuljimme lyhyen pätkän myös merellä. Keikutti aika tavalla ja aallotkin pärskyivät melkein aluksen laitojen yli. Etsimättä tulivat mieleen sysipimeää Välimerta täpötäyteen ahdetuissa kumiveneissä ylittävät pakolaiset. 

valetta.jpg

Niin, pakolaiskriisi. Ei se Maltalla silmille hyppiinyt, paitsi Sky Newsin uutisissa, joita pari kertaa huoneemme telkkarista vilkaisimme. Pakolaiset ja maahanmuuttajat oli ehkä siivottu meidän turistien silmistä sivummalle. Lentokentälle mennyt bussi kierteli myös Valettan syrjäkulmilla, ja yhdellä niistä oli muutama maahanmuuttajilta vaikuttanut porukka. Maltalla muuten sijaitsee Euroopan unionin turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO, European Asylum Support Office).

Paikallinen englanninkielinen sanomalehti The Malta Independet  haastatteli aiheesta Maltan pääministeriä. Joseph Muscat totesi, että maahanmuuton ongelmat koskettivat ensin Espanjaa, sitten Maltaa ja Italiaa, sen jälkeen Kreikkaa, ja ovat nyt leviämässä Keski-Eurooppaan. Muscat vaati tekoja puheiden sijaan. Samaisessa lehdessä maltalainen muslimioppinut Laiq Ahmed Atif suomi kirjoituksessaan muslimimaailmaa siitä, ettei se ole herännnyt pakolaisongelmaan, ja muistutti useilla sitaateilla että Koraani edellyttää muslimeilta hädänalaisten auttamista.

ruoka.jpg

Tuoliaisiksi maltalaisia herkkuja. 
Gozon saaren Carob-teetä en maistanut paikanpäällä.

Palatakseni mukavampiin lomamuistoihin, ruoka ja juoma olivat miellyttävä yllätys: kohtuuhintaista ja hyvää. Tietysti muutamia floppejakin joukkoon aina mahtuu, mutta pääasiassa erinomaiseti  maistui, vaikka valitsimme paikat ihan tuurilla. Mainitsen tässä nyt muutamia, ei siksi että näitä välttämättä kannattaisi ruveta etsimään,  ihan vaan esimerkkeinä: 

Piccolo Padre. Italialaista ruokaa, mukava joskin kapeanpuoleinen terassi merelle päin. Ilmoittavat tarjoavansa myös gluteiinitonta pastaa ja pizzaa. Söin täällä mainiota merellistä spagettia. Jälkiruuaksi sitruuna-vodka sorbettia, joka näytti ja maistui pakastelokeron seinämästä raavitulta jäähileeltä, joka oli valeltu vodkalla ja sitruunamehulla. Siitä huolimatta plussan puolelle.

Ta Kolina. Perinteistä maltalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita oli useampia, tämä kehui muistaakseni olevansa vanhimmasta päästä ellei saaren vanhin. Söin alkuruuaksi talonpoikaissalaattia, jossa oli maltalaista juustoa (fetan tapaista), valkoisia papuja ja vihanneksia. Pääruuaksi tyypillisintä perinneruokaa, kania, jota sai joka paikasta, se oli täällä erinomaista. Jälkiruuaksi en kyennyt nielemään kuin kupillisen espressoa.

Il Gabbana, joka kutsuu itseään cafe bistroksi. Kävimme täällä ekana iltana drinkeillä, Bellini ei ollut mitenkään mieleenpainuva mutta ei huonokaan. Ilmeisesti Venetsiassa Harry's baarissa kuitenkin parempaa. Samassa yhteydessä huomasimme että tiistaisin Il Gabbanassa kuulee jazzia. Köpöttelimme Gabbanaan jazz-iltana, mutta silloin palvelu petti pahasti. Ilmeisesti paikassa ei ollut erikseen hovimestaria. Tarjoilijat tuntuivat keskittyvän lähinnä ohjaamaan pöytiin omia ja muusikoiden kavereita. Me ja puolisen tusinaa muuta seisoskelimme jonkin aikaa ilman että kukaan otti meihin kontaktia. Sitteen meidän edellämme olleelle pariskunnalle tultiin sanomaa, että pöytä on vapaa. Paitsi ettei ollut, vaan baarissa olikin joku toinen seurue jolle pöytä annettiin. Tässä vaiheessa päätimme poistua paikalta. Annoimme kuitenkin myöhemmin Gabbanalle vielä yhden tilaisuuden, ja söinkin siellä ihan kelpo kanarisottoa, joka oli ruman näköistä mutta hyvän makuista.

Sliema Wonderers Club Slieman ostoskadun  meren puoleisessa päässä sijaitseva, paikallisen jalkapallojoukkueen (SWFC) klubi, jonka alakerrassa vieraatkin voivat lounastaa. Vähän kliinisen oloinen, mutta omalla tavallaan ovela paikka, jonne voi poiketa vaikka ostosten välillä. Söin täällä erinomaista kurpitsakeittoa, muutoin listalla oli burgereita, pastaa ym. Mahdollisesti täällä näkee myös komeita jalkapalloilijoita, mutta en kiinnittänyt asiaan huomiota.

Viimeisenä iltana söimme vähän hienommin gourmet-ravintolassa nimeltään Girasol. Myös täällä upea terassi. Söin seesaminsieminillä kuorutettua, grillattua tonnikalaa, lisäkkeenä mukaeltu Nizzan salaatti. Erinomaista ruokaa, ystävällinen ja supernopea palvelu. (Nopeus saattoi johtua ajankohdasta, olimme suht varhain liikkeellä.) Plussat erityisesti tonnikalasta, yritin saada sitä jo aiemmin mutta oli kaksi kertaa ehtinyt loppua. Jos haluat tonnikalaa, ole ajoissa liikkeellä! Normihintoihin verrattuna kallis.

Bussiretkeemme kuului kalastajakylä Marsaxlokk. Viehättävä paikka, matalat talot reunustivat lahtea, jossa värikkäät kalastusveneet kelluivat. Rannalla oli useampikin ravintola. Meidän ravintola- ja annosvalinta ei täällä mennyt ihan nappiin, mutta suosittelen silti kylävierailua ja ruokailua siellä.

Juomaksi nautimme paikallisia viinejä, jotka ainakin ruuan kanssa maistuivat oikein hyviltä. Muistaakseni bussikierroksella sanottiin, että rypäleet ovat osin paikallisia, mutta niistä käytetään tuttuja tunnusomaisia nimiä (Shiraz, Chardonnay). En juurikaan juo olutta, mutta  sitruunalla maustettu paikallinen Cisk-olut oli hyvä janojuoma.

Sitten palattiin kotiin ja alkoi arki - hyvä niin!

pyykit.jpg

Viikon sitaatti:

"On pakko sanoa, että Malta on mahdottoman mukava paikka!"

Rita Tainola, Ritan ripeät, Ilta-Sanomat 23.7.2015