En katso koskaan potkupalloa, jos vain voin sen välttää. Mutta jopa minun tapaiseni potkupalloluuseri oli jotenkin tietoinen siitä, että  on olemassa palloilija nimeltä Christiano Ronaldo, ja hän on aika kova tekijä. Jotenkin olin noteerannut senkin, että hän on Portugalista. Se minulta sen sijaan oli mennyt ohi, että hän on nimen omaan Madeiralta. 

Madeiralla Funchalissa on mahdollisuus käydä Ronaldolle omistetussa  museossa. Itse en (sattuneesta syystä...) tullut siellä käyneeksi, mutta asiasta kiinnostuneille varmasti mielenkiintoinen. Sellainen yksityiskohta jäi mieleen, että Madeiran saarella, jossa on asukkaita yhteensä noin 270000, on peräti kolme jalkapallojoukkuetta, joista yksi taitaa jopa pelata Portugalin kansallisessa sarjassa.

Kaikki muutkin museot Madeiralla jäivät käymättä, vaikka yleensä suoritan lomamatkoilla tunnollisesti myös muutaman museon. Museointoani hieman hillitsi se, että kaikkiin museoihin oli erillinen pääsymaksu, 

Mutta ne maisemat. En tiedä osaanko kirjoittaa niistä mitään sellaista, mitä ei olisi jo moneen kertaan sanottu. Rinteet ovat juuri niin huimia ja jyrkkiä että on vaikea käsittää, miten siellä mikään voi kasvaa. Niin vaan voi. Sekä luonnonvaraisia kasveja että ihmisten Madeiralle tuomia ja sinne istuttamia. Viljelykasveista erityisesti banaanipuuviljelmiä oli joka puolella, niin pieniä kuin suuriakin. Viiniköynnöksiäkin näkyi. 

Myös ihmisen muokkaama luonto, eli monenlaiset puistot hivelivät silmää. Varsinaisista puistoista kävimme tutustumassa Madeiran siviilikuvernöörin virka-asunnon ympärillä olevaan kauniiseen puutarhaan, jonne oli vapaa pääsy (hehheh). Maalis-huhtikuun vaihde ei ehkä ollut ihan kaikkein kukkeinta aikaa Madeiralla, mutta kyllä monenlaisia kukkia oli myös ihan pihoilla, puutarhoissa, kadunvarsilla...

Luontoelämyksiä

Luontoretkeilyähän Maderialla harrastetaan mm. tepastelemalla kanavien eli levadoiden vierustaa. Levada-kävelylle voi mennä joko omin päin tai osallistumalla järjestetylle reissulle. Me kokeilimme molempia. Oppaan kanssa tehtävät erilaiset reissut on jaettu vaikeusasteiden mukaan. Valitsimme helpohkoksi luonnehditun puolen päivän reissun Mimosa-laaksoon (Vale das Mimosas) Machicon ympäristössä. Reitti ja kuvia täällä 

Oivallinen oppaamme Edgar esitteli matkan varrella luontoa, niin kasvi- kuin eläinkuntaakin. Reitin varrella oli paljon peltoja ja puutarhoja, ja pikku pöydille oli sinne tänne jätetty banaaneja ja muita hedelmiä ostettavaksi. Yksi kauppiaista jopa soitti meille virkistykseksi mandoliinia. Kannattaa ehkä pitää taskussa muutama lantti ostoksia varten. 

Toisen reissun teimme omin päin. Menimme ensin Funchalin keskustasta paikallisbussilla niin pitkälle kuin pääsi. Kokemus sekin: kaksi kertaa vastaantulija joutui pysähtymään ja peruuttamaan, että ajoneuvot mahtuivat ohittamaan toisensa. Sanoisin, että jos Madeiralla haluaa ajaa autoa, mäkilähtö on syytä hallita hyvin. 

Bussin päättäriltä kävelimme köysiradan lähtöpisteelle, nousimme köysiradalla Monte-kukkulalle ja tulimme alas polkua ja levadaa. Ei mahdoton reissu tehdä omin päin, reitti oli hyvin merkitty ja pääosin hyvässä kunnossa. Paikoin reitille osui kaatuneita puita, joita ei oltu ehditty raivata. Lisäksi polkuosuus oli sateiden jäljeltä paikka paikoin aika liukas, joten onnistuimme molemmat kaatumaan. 

Muita elämyksiä

Käytimme pari päivää bussilla retkeilyyn. Turisteille tarkoitettuja hop on hop off-busseja operoi kaksi yhtiötä, Yellow bus (keltaiset bussit, kuinkas muuten) ja City Sightseeing (punaiset bussit). Me valitsimme keltaisen, mutta kannattaa ehkä kokeilla punaisia: nillä tuntui olevan lyhyemmät vuorovälit, ja mainostivat myös suomen kielistä opastusta. Reiteissä ei ole juurikaan eroa. Winston Churchillin vesivärimaalauksillaan kuuluisaksi tekemä Camara de Lobosin kylä ja huima maisematasanne Cabo Girao kannattaa ainakin käydä katsomassa joko bussilla tai omatoimisesti.

Ja jos ei kärsi kovin pahasta korkean paikan kammosta kannattaa ajella köysiradalla Montelle ja tutustua siellä oleviin nähtävyyksiin. Alas mäkikelkalla eli "koriautolla" (carro de cesta). 

Työväen kauppahallista (Mercado dos Lavradores) löytyvät niin kalat, hedelmät kuin vihanneksetkin. Hedelmien  myyjät maistattavat mielellään hedelmiä, ja niitä tuli sitten tietysti ostettua. Vaikka meitä oli moneen kertaan muistutettu, että ne ovat torilla järkyttävän ylihintaisia kauppoihin ja marketteihin verrattuna. No tehkää kuten parhaaksi näette, mutta ainakin kauppahalli kannattaa käydä katsastamassa, Myös kalakauppiaiden tiskit ovat hauskoja. 

Catch of the day

Kun saarella ollaan, niin kala on tietysti tyypillistä evästä. Aika usein ravintolassa tultiin esittelemään tarjottimella "catch of the day", eli mitä kaloja oli haaviin sattunut sinä päivänä. Söin kalaa useammankin kerran. En ole ihan varma, osuiko niistä yksikään olemaan espada-niminen rumilus, josta oppaissa kerrottiin. Sardiineja maistoin kertaalleen. 

Hyväksi lounaaksi osoittautui paikallinen tomaatti-sipulikeitto uppomunalla (tomate e cebola com ovo) ja sen kanssa paikallista valkosipulileipää (bolo do calo). Samaa leipää tarjottiin useimmissa ravintoloissa joko alkupalaksi tai lisuukkeeksi.

Hämäävästi paikallinen liharuoka on nimeltään espetada, jota emme tainneet syödä kertaakaaan. Sen sijaan söimme kertakaikkiaan loistavaa lihavarrasta (picanha) Beef & Wines-nimisessä ravintolassa, jota voin lämpimästi suositella. Liha tuodaan pöytään metallivartaassa. Tarjoilija veistelee siitä terävällä veitsellä ohuita suikaleita. Ruokailijat nappaavat suikaleet lautaselleen pöytään katetuilla pihdeillä. Paikka on aika suosittu, joten kannattaa ehkä varata pöytä.

Pari muuta paikkaa joita kokeilimme joista ei ole pahaa sanottavaa:

Mar Brando
"Marlon Brando". Kokeneen suomalaisturistin suosittelema pieni ravintola hotellimme lähellä, jota kolme papparaista pyörittää. Rue Imperatriz Dona Amelia 83

Restaurant Bernini
Söimme täällä erinomaista pastaa. Vähän kliinisen oloinen, mutta ruuassa ei valittamista. Rue Imperatriz Dona Amelia

Solar da Santola
Yksi Marinan eli sataman rantakadun varren ravintoloista.  Söimme täällä grillattua kalaa (joka ehkä oli espadaa tai sitten ei), tarjottiin kuuman kiven päällä, hyvää oli. Marina

Madeiralla saa toki muutakin viiniä kuin saaren väkevää nimikkoviiniä. Ravintoloissa tarjottavat portugalilaiset ja madeiralaiset viinit maistuivat ainakin minulle oikein hyvin. Paikallisesta pontikasta ja hedelmämehuista sekoitettu poncha-drinkki on myös ihan hyvää.

Varoituksen sana juomiin liittyen: madeiralaisten käsitys capuccinosta oli usemmiten pari sormenleveyttä kitkerää kahvia, jonka päälle pursotetaan pullokermavaahtoa. Mielestäni sain ainoan kunnollisen capuccinon Cabo Girao-näköalapaikalla. 

Mies eikä mikään mikkihiiri

Pari sanaa majapaikastamme. Ostimme matkamessuilta Helsingistä hotellivoucherin. Kyseessä oli ns. tutustumismatka, jonka tarjoituksena on saada asiakas innostumaan viikko-osakkeen hankkimisesta. Hotellimme oli Royal Savoy, jossa on sekä tavallisia hotellihuoneita että näitä loma-osakkeita. "Studio", jollainen meillä oli, sisälsi makuutilan, oleskelutilan, keittosyvennyksen, kylpyhuoneen avec suihku ja kylpyamme, sekä parvekkeen, josta oli näkymä uima-altaalle ja merelle. Uima-altaita oli kaksi. Isommassa oli merivettä, joka tässä vaiheessa vuotta oli sikakylmää. Toisessa oli lämmitettyä vettä. Se allas oli pienempi, mutta hyvin siinäkin uimaan mahtui.

Huone oli mukava, yleiset tilat prameat ja respan palvelu erittäin avuliasta. Ravintolassa nautimme vain pari kertaa aamiaista. Yleisin asiakastyyppi oli virkeä suomalais-, saksalais- tai brittieläkeläinen. Joissain tapauksissa heidän aikuiset lapsensa ja näiden pienet lapset.

Kun saavuimme huoneeseen, meitä oli odottamassa paikallisen suomalaisen edustajan tervetulotoivotus ja ilmoitus, että hän on varannut meille esittelyn päivänä x klo y. Matkaseuralaiseni oli jo etukäteen jyrkästi ilmoittanut ettei osallistu mihinkään esittelyihin, koska hän on kuunnellut niitä jo aiemmin riittämiin. Minä ajattelin, että voihan tuon nyt kuunnella mitä asiasta sanotaan. 

Tapaamisemme aluksi Mr Myyntimies oli sitä mieltä että esittelymatkan ehtoihin kuuluu, että molemmat osallistuvat esittelyyn  mutta tyytyi sitten loppujen lopuksi minuun. Kun minäkin kerroin, että lomaosakkeen hankkiminen ei sovi tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni (enkä ole sellaista kyllä koskaan vakavasti harkinnut, vaikka sitä en sanonutkaan), ehdimme esittelytilaisuudessa keskustella  muustakin maailman menosta.

Mr Myyntimies kertoi  käsityksenään, että esimerkiksi Kölnissä tapahtuneet naisten joukkoahdistelut johtuvat siitä, että maahantulijat eivät kunnioita paikallisia eurooppalaisia miehiä.  Jotka eivät mitään miehiä olekaan, vaan pelkkkiä mikkihiiriä. Minun ehdotukseni, että miesten pitäisi ehkä kunnioittaa myös ja ehkä jopa ennen kaikkea naisia, niin eurooppalaisia kuin muitakin, ei juuri saanut vastakaikua. Europan taloustilannettakin siinä pohdittiin. Kiinnostava kohtaaminen, vaikkei kauppoja syntynytkään.

Viikon sitaatti:

"Perinteiden kuolemaa on ennustettu jokaisessa saarelta kirjoitetussa opaskirjassa varmaan parinkymmenen vuoden ajan, ja yhä vain Madeira on pysynyt omana itsenään." Antti Helin: Mondo matkaopas Madeira. Image kustannus Oy, 2006