keskiviikko, 22. kesäkuu 2016

Elämäni kirjastot

blog_vinkki_kirjasto.jpg

Helsingin yliopiston kirjasto lähestyi minua taannoin ystävällisellä mutta päättäväisellä sähköpostilla: lainaamani aineisto, jonka tosin olin jo ehtinyt palauttaa, oli ehtinyt olla hallussani liian kauan. Tästä minulle oli langetettu sakko, joka oli vieläkin maksamatta. Ja se olisi nyt syytä maksaa, jos haluan edelleen pysyä Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaana. Ystävällisin terveisin jne.

Lainaamani aineisto liittyi edelliseen elämänvaiheeseeni, jossa kokeilin yhtä ja toista, mm. avoimessa yliopistossa opiskelua. Sittemmin opiskelun tilalle tuli muita aktiviteetteja, eikä minulla juuri nyt ole erityistä tarvetta olla Helsingin yliopiston kirjaston asiakas. Noin yleisesti ottaen suomalainen kirjastolaitos on mielestäni kuitenkin niin hieno instituutio, että asiakkaiden on syytä kunnioittaa sitä noudattamalla kirjaston sääntöjä. Kun yksi oli jäänyt noudattamatta (palauta aineisto ajoissa), niin olin kyllä valmis hoitamaan sakkomaksuni. 

Asiaa pyöritellessäni oivalsin, että yksi Helsingin yliopiston kirjaston yksiköistä, Meilahden kampuskirjasto Terkko on itse asiassa ihan lähellä työpistettäni. Sakon maksaminen sujui ongelmitta. Jäin vielä kiertelemään kirjastoon ja löysin Terkossa olevaan Lux Humana-kokoelmaan. Se tarjoaa anatomian, neurologian ja ja ties minkä tenttien uuvuttamille medisiinareille hengen ravintoa. 

Silmäilin muutamia tarjolla olevia kirjoja ja opin mm. että Mihail Bulgakov oli siviiliammatiltaan lääkäri. En ole koskaan tullut lukeneeksi ”Saatana saapuu Moskovaan”, sen sijaan olen nähnyt siitä muistaakseni ainakin kaksi filmisovitusta ja melko huikean venäläisen televisiosarjan. Hiplasin hetken Tove Janssonin elämänkertaa. Tulin kuitenkin sitten siihen tulokseen, että ehkä nämä teokset on syytä jättää heille joille ne on hankittu: lääketieteen opiskelijoille. Olettaisin, että tavoitteena on johdattaa tulevat lääkärit ihmismielen ymmärtämiseen. Lienee tärkeä taito oikean diagnoosin ja hoidon määrittelemiseen, lääketieteellisen tietämyksen ohella tietysti.

Suhteeni Helsingin yliopiston kirjastoon on keskittynyt pääkirjastoon eli Kaisa-taloon. Vuonna 2012 valmistunut kirjasto on todella hieno rakennus, valoisa ja raikas. Yhtä tarvitsemaani kirjaan tosin jouduin hakemaan Kaisan kellarivarastoista, mutta sekin oli vaan mukavaa. 

Ylipistokirjastoista suhteeni Jyväskylän yliopiston kirjastoon on luonnollisesti huomattavasti merkittävämpi, koska olen ko. opinahjossa opiskellut ja aikanaan sieltä jopa valmistunut. Kirjasto  ja varsinkin sen kahvila olivat paikkoja, joissa paitsi luettiin tenttiin, myös seurusteltiin, podettiin opiskelu- ja valmistumisangstia ja sydänsuruja, mutta toki iloittiinkin tentti- ja ihmissuhdemenestyksistä.

Yliopiston kirjaston ATK-luokalla oli myös merkittävä rooli graduprojektissani. Kirjaston ovella piti aamulla olla odottamassa ovien aukeamista. Sieltä kirjaimellisesti juostiin toiseen kerrokseen, jossa koneet olivat. Eikä niitä suinkaan riittänyt kaikille, joten ajoissa oli oltava. Toisaalta solidaarisuussyistä oli kirjoitustyötä tehtävä tehokkaasti, jotta gradu edistyi ja muutkin pääsivät koneelle. Niin se gradu sitten vihdoin viimein valmistui, ja yksi kappale saattaa itselläni olevan lisäksi löytyä jostain kirjaston uumenista.

Tieteellisen kirjastourani huippukohta osui opintojeni loppuvaiheeseen, olisikohan vuosi ollut 1992 tai -93? Professorillamme, nyttemmin jo edesmenneellä tohtori Jorma Ahvenaisella oli sellainen kiitettävä periaate ja tavoite, että myös yleisen historian opiskelijoiden pitäisi päästä vähän lähemmäksi ns. primäärilähteitä. Suomen historian opiskelijoillahan tällaista ongelmaa ei ole, tutkittavaa on vaikka millä mitalla. On perunkirjaa, kirkonkirjaa, aikalaiskirjeitä ja -päiväkirjoja ja vaikka millaiset määrät kuntien, yritysten ja yhdistysten arkistoja. Yleisen historian opiskelijat ainakin tuohon aikaan pääsivät useimmiten johonkin lähteeksi luokiteltavaan kiinni lähinnä mikrofilmeinä. 

Lontoon-reissullamme, joka muistaakseni oli viikon mittainen, kohteina olivat ainakin British Library ja London School of Economicsin kirjasto. Varsinkin British Library oli kunnianarvoisa paikka. Siihen aikaan se sijaitsi British Museumin yhteydessä. Kun urpot turistit vasta jonottivat museoon päästäkseen, me ohitimme heidät nokka pystyssä. Kirjasto nimittäin aukesi ennen kuin museo. Itse kirjastossa vallitsi luonnollisesti kuri ja järjestys. Kirjastosalissa ei kuulunut puhella, edes sen vertaa että kanssakulkija olisi voinut selittää kirjaston toimintaperiaatteita. Kirjastoleidit olivat oitis hyssyttelemässä. British Libraryn kaikkein pyhimpään ei saanut viedä kyniä ollenkaan. Sinne asti en päässyt, mutta yhtä haurasta opusta selaillessani oli salissa, jonne sai viedä vain lyijykyniä.

British Librarylla on nyttemmin uudet, modernit ja epäilemättä vanhoja paljon toimivammat tilat lähellä King's Cross-rautatieasemaa. Jos käytte asemalla bongaamassa laiturin 9 3/4, josta Harry Potterin ja kumppaneiden juna Hogwarthiin lähti, saatatte osua myös British Libraryn liepeille.

Ennen kuin siirryin tiedekirjastojen asiakkaaksi, minulla oli toki jo takanani kiinteä suhde perinteisiin kunnankirjastoihin. Se alkoi luonnollisesti kotikunnassani Yläneellä. Ensimmäinen kirjastokorttini oli vaaleanpunainen pahviläpyskä, numeroni 340. Sillä lainattiin Endin Blytonit, Merri Vikit, Annat, Pikku naiset ja muumit. Muun muassa. Jossain vaiheessa siirryin aikuisten puolelle. Muistan mm. lukeneeni Polttouhrit ennen kuin kirjasta tehty televisiosarja teki siitä maailman kuulun. Kävin kirjastossa suhteellisen säännöllisesti varmaan vähintään kerran viikossa.

Lomia vietimme toisinaan isovanhempieni luona Pohjois-Satakunnassa Kankaanpäässä, jonka kirjasto myös tuli tutuksi. Jyväskylässä kävin tietysti yliopiston kirjaston lisäksi Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Helsinkiin muutettuani olen nauttinut mm. Kannelmäen, Pitäjänmäen ja Etelä-Haagan paikalliskirjastojen palveluista. Turun kaupunginkirjastossa  on tullut vierailtua useampaan otteeseen, hieno rakennus sekin. Toivottavasti Helsingin uudesta keskustakirjastosta  tulee vähintään yhtä hieno ja toimiva!

Viikon sitaatti:

"And then, of course, there was the sheer size of the library; tens of thousands of books; thousands shelves; hundreds of narrow rows."

J.K.Rowling: Harry Potter and the Pholosopher's Stone. Bloomsbury, 1997.

 

tiistai, 26. huhtikuu 2016

Ronaldon kotikulmilla

madeira_vinkki.jpg

En katso koskaan potkupalloa, jos vain voin sen välttää. Mutta jopa minun tapaiseni potkupalloluuseri oli jotenkin tietoinen siitä, että  on olemassa palloilija nimeltä Christiano Ronaldo, ja hän on aika kova tekijä. Jotenkin olin noteerannut senkin, että hän on Portugalista. Se minulta sen sijaan oli mennyt ohi, että hän on nimen omaan Madeiralta. 

Madeiralla Funchalissa on mahdollisuus käydä Ronaldolle omistetussa  museossa. Itse en (sattuneesta syystä...) tullut siellä käyneeksi, mutta asiasta kiinnostuneille varmasti mielenkiintoinen. Sellainen yksityiskohta jäi mieleen, että Madeiran saarella, jossa on asukkaita yhteensä noin 270000, on peräti kolme jalkapallojoukkuetta, joista yksi taitaa jopa pelata Portugalin kansallisessa sarjassa.

Kaikki muutkin museot Madeiralla jäivät käymättä, vaikka yleensä suoritan lomamatkoilla tunnollisesti myös muutaman museon. Museointoani hieman hillitsi se, että kaikkiin museoihin oli erillinen pääsymaksu, 

Mutta ne maisemat. En tiedä osaanko kirjoittaa niistä mitään sellaista, mitä ei olisi jo moneen kertaan sanottu. Rinteet ovat juuri niin huimia ja jyrkkiä että on vaikea käsittää, miten siellä mikään voi kasvaa. Niin vaan voi. Sekä luonnonvaraisia kasveja että ihmisten Madeiralle tuomia ja sinne istuttamia. Viljelykasveista erityisesti banaanipuuviljelmiä oli joka puolella, niin pieniä kuin suuriakin. Viiniköynnöksiäkin näkyi. 

madeira_puisto.jpg

Myös ihmisen muokkaama luonto, eli monenlaiset puistot hivelivät silmää. Varsinaisista puistoista kävimme tutustumassa Madeiran siviilikuvernöörin virka-asunnon ympärillä olevaan kauniiseen puutarhaan, jonne oli vapaa pääsy (hehheh). Maalis-huhtikuun vaihde ei ehkä ollut ihan kaikkein kukkeinta aikaa Madeiralla, mutta kyllä monenlaisia kukkia oli myös ihan pihoilla, puutarhoissa, kadunvarsilla...

Luontoelämyksiä

Luontoretkeilyähän Maderialla harrastetaan mm. tepastelemalla kanavien eli levadoiden vierustaa. Levada-kävelylle voi mennä joko omin päin tai osallistumalla järjestetylle reissulle. Me kokeilimme molempia. Oppaan kanssa tehtävät erilaiset reissut on jaettu vaikeusasteiden mukaan. Valitsimme helpohkoksi luonnehditun puolen päivän reissun Mimosa-laaksoon (Vale das Mimosas) Machicon ympäristössä. Reitti ja kuvia täällä 

madeora_edgar.jpg

Oivallinen oppaamme Edgar esitteli matkan varrella luontoa, niin kasvi- kuin eläinkuntaakin. Reitin varrella oli paljon peltoja ja puutarhoja, ja pikku pöydille oli sinne tänne jätetty banaaneja ja muita hedelmiä ostettavaksi. Yksi kauppiaista jopa soitti meille virkistykseksi mandoliinia. Kannattaa ehkä pitää taskussa muutama lantti ostoksia varten. 

Toisen reissun teimme omin päin. Menimme ensin Funchalin keskustasta paikallisbussilla niin pitkälle kuin pääsi. Kokemus sekin: kaksi kertaa vastaantulija joutui pysähtymään ja peruuttamaan, että ajoneuvot mahtuivat ohittamaan toisensa. Sanoisin, että jos Madeiralla haluaa ajaa autoa, mäkilähtö on syytä hallita hyvin. 

Bussin päättäriltä kävelimme köysiradan lähtöpisteelle, nousimme köysiradalla Monte-kukkulalle ja tulimme alas polkua ja levadaa. Ei mahdoton reissu tehdä omin päin, reitti oli hyvin merkitty ja pääosin hyvässä kunnossa. Paikoin reitille osui kaatuneita puita, joita ei oltu ehditty raivata. Lisäksi polkuosuus oli sateiden jäljeltä paikka paikoin aika liukas, joten onnistuimme molemmat kaatumaan. 

Muita elämyksiä

Käytimme pari päivää bussilla retkeilyyn. Turisteille tarkoitettuja hop on hop off-busseja operoi kaksi yhtiötä, Yellow bus (keltaiset bussit, kuinkas muuten) ja City Sightseeing (punaiset bussit). Me valitsimme keltaisen, mutta kannattaa ehkä kokeilla punaisia: nillä tuntui olevan lyhyemmät vuorovälit, ja mainostivat myös suomen kielistä opastusta. Reiteissä ei ole juurikaan eroa. Winston Churchillin vesivärimaalauksillaan kuuluisaksi tekemä Camara de Lobosin kylä ja huima maisematasanne Cabo Girao kannattaa ainakin käydä katsomassa joko bussilla tai omatoimisesti.

Ja jos ei kärsi kovin pahasta korkean paikan kammosta kannattaa ajella köysiradalla Montelle ja tutustua siellä oleviin nähtävyyksiin. Alas mäkikelkalla eli "koriautolla" (carro de cesta). 

madeira_tori.jpg

Työväen kauppahallista (Mercado dos Lavradores) löytyvät niin kalat, hedelmät kuin vihanneksetkin. Hedelmien  myyjät maistattavat mielellään hedelmiä, ja niitä tuli sitten tietysti ostettua. Vaikka meitä oli moneen kertaan muistutettu, että ne ovat torilla järkyttävän ylihintaisia kauppoihin ja marketteihin verrattuna. No tehkää kuten parhaaksi näette, mutta ainakin kauppahalli kannattaa käydä katsastamassa, Myös kalakauppiaiden tiskit ovat hauskoja. 

Catch of the day

Kun saarella ollaan, niin kala on tietysti tyypillistä evästä. Aika usein ravintolassa tultiin esittelemään tarjottimella "catch of the day", eli mitä kaloja oli haaviin sattunut sinä päivänä. Söin kalaa useammankin kerran. En ole ihan varma, osuiko niistä yksikään olemaan espada-niminen rumilus, josta oppaissa kerrottiin. Sardiineja maistoin kertaalleen. 

Hyväksi lounaaksi osoittautui paikallinen tomaatti-sipulikeitto uppomunalla (tomate e cebola com ovo) ja sen kanssa paikallista valkosipulileipää (bolo do calo). Samaa leipää tarjottiin useimmissa ravintoloissa joko alkupalaksi tai lisuukkeeksi.

madeira_keitto.jpg

Hämäävästi paikallinen liharuoka on nimeltään espetada, jota emme tainneet syödä kertaakaaan. Sen sijaan söimme kertakaikkiaan loistavaa lihavarrasta (picanha) Beef & Wines-nimisessä ravintolassa, jota voin lämpimästi suositella. Liha tuodaan pöytään metallivartaassa. Tarjoilija veistelee siitä terävällä veitsellä ohuita suikaleita. Ruokailijat nappaavat suikaleet lautaselleen pöytään katetuilla pihdeillä. Paikka on aika suosittu, joten kannattaa ehkä varata pöytä.

Pari muuta paikkaa joita kokeilimme joista ei ole pahaa sanottavaa:

Mar Brando
"Marlon Brando". Kokeneen suomalaisturistin suosittelema pieni ravintola hotellimme lähellä, jota kolme papparaista pyörittää. Rue Imperatriz Dona Amelia 83

Restaurant Bernini
Söimme täällä erinomaista pastaa. Vähän kliinisen oloinen, mutta ruuassa ei valittamista. Rue Imperatriz Dona Amelia

madeira_kala.jpg

Solar da Santola
Yksi Marinan eli sataman rantakadun varren ravintoloista.  Söimme täällä grillattua kalaa (joka ehkä oli espadaa tai sitten ei), tarjottiin kuuman kiven päällä, hyvää oli. Marina

Madeiralla saa toki muutakin viiniä kuin saaren väkevää nimikkoviiniä. Ravintoloissa tarjottavat portugalilaiset ja madeiralaiset viinit maistuivat ainakin minulle oikein hyvin. Paikallisesta pontikasta ja hedelmämehuista sekoitettu poncha-drinkki on myös ihan hyvää.

madeira_poncha.jpg

Varoituksen sana juomiin liittyen: madeiralaisten käsitys capuccinosta oli usemmiten pari sormenleveyttä kitkerää kahvia, jonka päälle pursotetaan pullokermavaahtoa. Mielestäni sain ainoan kunnollisen capuccinon Cabo Girao-näköalapaikalla. 

Mies eikä mikään mikkihiiri

Pari sanaa majapaikastamme. Ostimme matkamessuilta Helsingistä hotellivoucherin. Kyseessä oli ns. tutustumismatka, jonka tarjoituksena on saada asiakas innostumaan viikko-osakkeen hankkimisesta. Hotellimme oli Royal Savoy, jossa on sekä tavallisia hotellihuoneita että näitä loma-osakkeita. "Studio", jollainen meillä oli, sisälsi makuutilan, oleskelutilan, keittosyvennyksen, kylpyhuoneen avec suihku ja kylpyamme, sekä parvekkeen, josta oli näkymä uima-altaalle ja merelle. Uima-altaita oli kaksi. Isommassa oli merivettä, joka tässä vaiheessa vuotta oli sikakylmää. Toisessa oli lämmitettyä vettä. Se allas oli pienempi, mutta hyvin siinäkin uimaan mahtui.

Huone oli mukava, yleiset tilat prameat ja respan palvelu erittäin avuliasta. Ravintolassa nautimme vain pari kertaa aamiaista. Yleisin asiakastyyppi oli virkeä suomalais-, saksalais- tai brittieläkeläinen. Joissain tapauksissa heidän aikuiset lapsensa ja näiden pienet lapset.

Kun saavuimme huoneeseen, meitä oli odottamassa paikallisen suomalaisen edustajan tervetulotoivotus ja ilmoitus, että hän on varannut meille esittelyn päivänä x klo y. Matkaseuralaiseni oli jo etukäteen jyrkästi ilmoittanut ettei osallistu mihinkään esittelyihin, koska hän on kuunnellut niitä jo aiemmin riittämiin. Minä ajattelin, että voihan tuon nyt kuunnella mitä asiasta sanotaan. 

maderia_barbica.jpg

Tapaamisemme aluksi Mr Myyntimies oli sitä mieltä että esittelymatkan ehtoihin kuuluu, että molemmat osallistuvat esittelyyn  mutta tyytyi sitten loppujen lopuksi minuun. Kun minäkin kerroin, että lomaosakkeen hankkiminen ei sovi tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni (enkä ole sellaista kyllä koskaan vakavasti harkinnut, vaikka sitä en sanonutkaan), ehdimme esittelytilaisuudessa keskustella  muustakin maailman menosta.

Mr Myyntimies kertoi  käsityksenään, että esimerkiksi Kölnissä tapahtuneet naisten joukkoahdistelut johtuvat siitä, että maahantulijat eivät kunnioita paikallisia eurooppalaisia miehiä.  Jotka eivät mitään miehiä olekaan, vaan pelkkkiä mikkihiiriä. Minun ehdotukseni, että miesten pitäisi ehkä kunnioittaa myös ja ehkä jopa ennen kaikkea naisia, niin eurooppalaisia kuin muitakin, ei juuri saanut vastakaikua. Europan taloustilannettakin siinä pohdittiin. Kiinnostava kohtaaminen, vaikkei kauppoja syntynytkään.

Viikon sitaatti:

"Perinteiden kuolemaa on ennustettu jokaisessa saarelta kirjoitetussa opaskirjassa varmaan parinkymmenen vuoden ajan, ja yhä vain Madeira on pysynyt omana itsenään." Antti Helin: Mondo matkaopas Madeira. Image kustannus Oy, 2006

sunnuntai, 20. maaliskuu 2016

Tätä et halunnut tietää minusta

kuohut.jpg

Kysymyslistat tuntuvat olevan blogien peruskauraa. Viime vuoden lopetin kysymyksillä, joten symmetrian vuoksi aloitetaan tämä vuosi samoin:

Kuunteletko parhaillaan musiikkia tai radiota? Jos, niin mitä?

Juuri tällä hetkellä minulla on auki telkkari, josta tulee Urheiluruutu, jota en oikeasti katso juuri koskaan... Pikanttina yksityiskohtana voisi  mainita, että kelloradiossani aamuherätyksenä pakkosoi Radio Nostalgia. Jostain syystä se on ainoa kanava, joka sieltä kunnolla kuuluu. Muistan lukeneeni, että taloissa joissa on tehty ikkunaremontti, radiokanavat saattavat alkaa kuulua huonosti. Jotain tekemistä radioaaltojen kanssa ilmeisesti?!

Vaikuttava kirja, joka ponnahtaa ensimmäisenä mieleesi?

Kun jotan pitäisi "ponnahtaa ensimmäisenä mieleen" niin ei ponnahda mitään. Sanon että Doris Lessingin Ruoho laulaa. Luin sen aikoinaan kun olimme siskon kanssa lähdössä Zimbabween Victorian putouksille. Lessinghän kävi syntymässä Persiassa (nyk. Iran) mutta perhe muutti sittemmin silloiseen Etelä-Rhodesiaan, joka siis nyt on Zimbabwe. Lessing eli siellä lapsuutensa, nuoruutensa ja varhaiset aikuisvuotensa. Ruoho laulaa-kirjalla ei oikeastaan ole mitään tekemistä Victorian putousten kanssa, mutta hieno kirja se on joka tapauksessa. Samaan syssyyn suosittelen samalta reissulta tehtyä toista löytöä jota ei olisi muuten tullut luetuksi: Alexandra Fullerin "Don't Let's Go to the Dogs Tonight" (Ei huningolle tänään). Sama maa lapsen silmin 70-luvulla sisällissodan aikaan.

Vaikuttava elokuva, joka ponnahtaa ensimmäisenä mieleesi?

Ööh ööh... Uudemmista Amy, dokkari Amy Winehousesta. Vanhemmista, kyllä vaan, Tuulen vielmää! Olen nähnyt sen useampia kertoja. Muistaakseni toisella kerralla jäi erityisesti mieleen kohtaus, jossa Scarlet tulee kotiinsa ja huomaa äitinsä kuolleen (uups, spoileri. No jos ette ole nähneet elokuvaa tai lukeneet kirjaa niin tapahtuu siinä paljon muutakin sykähdyttävää.)

Vaikuttava laulu, joka ponnahtaa ensimmäisenä mieleesi?

Ou shit. No kun Kent on ilmoittanut lopettavansa niin sanon että Kärleken Väntar. Vaikkakin samalla on myönnettävä että sen lisäksi tunnistan ehkä noin kaksi Kentiin biisiä.

Salainen intohimosi, (joka kohta juuri ei enää olekaan salainen)?

Kuuntelen autossa Iskelmäradiota ja laulan kovaa mukana kun tulee Sillanpään Kadulla tuulee. Joku toinen bloggari näkyy vastanneen, että hän haluaa silittää myös lakanat ja pyyhkeet. Mikäli kyseessä ovat froteepyyhkeet, en käsitä mitä järkeä niiden silittämisessä on. Mutta myönnän silittäväni astiapyyhkeet ja jopa t-paidat, ja yleisesti ottaen mankeloin lakanat. Menevät siten pienempään tilaan.

Julkisuuden henkilö, jonka tahtoisit tavata?

Esa-Pekka Salonen ja Ian McEwan. Ei kun joku nainen pitää kanssa olla. Tarja Halonen.

Mikä raivostuttaa?

Hukassa olevat tavarat. Aamuherätykset. Siivoaminen.

Olet Ärräkiskan lehtitiskillä. Minkä lehden valitset?

LivingETC. Katsoin joskus ohjelmasarjaa, jossa kerrottiin ko. lehden tekemisestä. 

Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?

Hassan Blasim, Vapaudenakion mielipuoli. On odottanut jo jonkin aikaa, varaan lomalukemiseksi. Jos kentältä löytyy matkapokkariversio Elizabeth Georgen uudimmasta dekkarista, ostan sen myös.

Lopuksi kuva hetkestäsi juuri nyt.

Istun kirjoituspöydän ääressä. Kirkas sää, melkein täysikuu. Vatsassa liikaa suklaamuniaa (palmusunnuntain ilta).

1. Mitä näet kun katsot ulos keittiösi ikkunasta

Keittiö on olohuoneen yhteydessä, eikä siinä ole omaa ikkunaa, mutta olohuoneesta aukeaa näkymä kadulle, puiston lämpäreeseen, kevyen liikenteen väylälle ja meluaidalle, jonka takana kulkee junarata. Radan takaa häämöttää kirkon torni. 

2. Mikä sinusta on se tärkein kevään merkki?

Päivät pitenevät ja valoisaa aikaa on enemmän

3. Missä vaatteessa olet kaikkein itsevarmin?

Milloin missäkin, kunhan olen osannut valita tilanteeseen sopivan. Aina ei osu nappiin.

4. Mitä teet kun suutut oikein kunnolla - huudat, mykistyt, itket, naurat, vai mitä?

Joko huudan tai mykistyn, riippu vähän tilanteesta.

5. Onko sinun helppo katsoa vieraita ihmisiä silmiin?

Enpä ole tullut ajatelleeksi, eiköhän.

6. Kuinka suuri on "henkilökohtainen tilasi"?

Semmoinen keskiverto suomalainen. Bussissa saisi mielellään olla vapaa paikka vieressä, mutta en jää seisomaan jos ei ole. En tykkää jos joku tunkee jonossa selkään kiinni tai muuten tuuppii.

7. Luetko omia vanhoja blogitekstejäsi?

Toisinaan.

8. Kuka läheisesi on vaikuttanut sinuun kaikista eniten?

Äiti ja sisko varmaan.

9. Kirjoitatko koskaan "oikeita" kirjeitä/postikortteja?

Kirjeitä, eipä juuri. Postikortteja silloin tällöin, juhlapyhiksi ja matkoilta

10. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Hyvät ystävät, läheiset ihmiset. Hyvä ruoka. Hyvät kirjat & elokuvat. Lasillinen kuohuvaa. Kuivaa, kylmää ja ilmaista, kuten Winston Churchill sanoi. Ja mielellään vielä vaaleanpunaista.

Viikon sitaatti:

"A writer falls in love with an idea and gets carried away."
Doris Lessing

keskiviikko, 30. joulukuu 2015

Vuoteni 2015

docpoint_blog.jpg

Itseään kunniottava bloggari tekee kuluneesta vuodestaan raportin näin vuoden vaihtuessa. Nämä kysymykset löysin Fab Forty Something-blogista. Kas tässä,vuoteni 2015:

Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Ripustin taidenäyttelyä. Kävin Meilahden tornisairaalan katolla. Valmistin osso buccoa. Kasvatin tomaatteja (3 kpl!). Olin vapaaehtoisena Docpoint- elokuvafestareilla. Tein työpaikan hakua varten itsestäni videon (sitä siis pyydettiin, en olisi muuten tehnyt.) Kävin katsomassa esitystaidetta. Uin Vantaanjoessa.

Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En ole varma lupasinko erityisesti mitään. Yritin noudattaa periaatetta "Keep Calm And Carry On" ja se tuntuikin tepsivän. 

Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Voi, vaikka kuinka paljon! Uusia kivoja työkavereita, sekä kumppanin lähipiiriä. 

Menetitkö ketään läheistäsi?

En onneksi. Äitini on edelleen läsnä omalla tavallaan, ja olen siitä kiitollinen, vaikka kommunikointi hänen kanssaan onkin vaikeaa.

Missä maissa vierailit?

Virossa (Tallinna), Iso-Britanniassa (Oxford), Maltalla ja Ruotsissa (Tukholma). Kivaa oli joka paikassa. 

barrackka.jpg

Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Toivottavasti löydän töitä, kun nykyiset päättyvät, tai jotain muuta mielekästä tekemistä, vaikka opiskelua.

Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Se voisi olla esimerkiksi ystävänpäivä, 14.2.2015. No details!

Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Olen tyytyväinen ainakin siitä, että jaksoin käydä säännöllisesti kahvakuulaamassa koko syksyn.

Mikä oli suurin pettymyksesi?

Se vähän harmitti, että opintokokonaisuus, jota olin ehtinyt aloitella, päätettiin lopettaa.

Sairastitko tai loukkaannuitko?

En onneksi.

Mikä oli paras ostoksesi?

Varmaankin se, joka jäi ostamatta, kaikenlaiseen tulee tuhlattua. No, matkat ovat kyllä aina hyvä sijoitus. Viime vuoden alennusmyynneistä ostamani välikausitakki ja nilkkurit osoittautuivat odottamattoman käyttökelpoisiksi, koska talvi oli niin lauha. Vastaavasti kyllä kevät pitkä ja viileä.

Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Ns. maahanmuuttokriittisten, tai miten heitä nyt sitten pitäisikään korrektisti luonnehtia, keskustelutavat ja kommentit pöyristyttivät aidosti, ja monesti. 

Pöyristyttävyyden ja huvittavuuden välimailla olivat Heikki Lampelan toilailut, vaikea käsittää miten hän voi toimia uskottavasti asianajajana?

Ja mihin tämä maa on menossa, kun ei Tasavallan Presidentin Puolisolla ole HATTUA KIRKOSSA?! Presidentti Tarja Halosellakin aina oli, vaikka hänelle ei sovi mikään hattu. Kuten ei minullekaan. Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä pään & leuan muodon kanssa.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkoihin, vaatteisiin ym. ihanaan turhuuteen! Siis sen vähän mitä ylimääräistä jäi, suurin yksittäinen menoerä oli asuminen, eli lainanlyhennykset + vastike. Hartaasti odottamani veronpalautus kului osin hammaslääkärissä, kun reikiä ei ollutkaan nolla.

Mistä ihan todella, todella innostuit?

Uudesta työstäni, siihen kuuluu niin monenlaista. Ja siitä, että on mahdollista jakaa asioita läheisen ihmisen kanssa.

Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Ehkä tämä

Viime kauteen verrattuna, oletko...

I onnellisempi vai onnettomampi: 
Onnellisempi, ehdottomasti!

II laihempi vai lihavampi: 
Muutama kilo on tullut lisää, jotka voisi ehkä saada pois.

III rikkaampi vai köyhempi: 
Rikkaampi kaikin mahdollisin tavoin, ei pelkän rahan puolesta

Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Luovan kirjoittamisen opemme Orivedellä sanoi että kannattaa kirjoittaa mahdollisimman paljon. Että olisin voinut kirjoittaa vähän enemmän muutakin kuin työjuttuja, vaikkapa tätä blogia. Liikkua olisi varmaan voinut enemmän myös. Käydä vaikka useammin pyörällä töissä. Pianoakin olisi voinut kilkutella, kun se kerran on. Opiskella olisi voinut vähän ahkerammin, silloin kun siihen oli vielä tilaisuus.

Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Mussuttaneeni turhanpäiväisestä. Jättäneeni asioita viime tippaan.

Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulua perinteisesti kotipaikkakunnalla. Juhannusta ehkä vähän vähemmän perinteisesti kaupungissa eli Turussa ja Naantalissa, mussukkani kanssa.

Rakastuitko kauden aikana?

Kyllä, koko ajan enemmän!

Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Downton Abbey, Viimeinen tango Halifaxissa, Pressiklubi

Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Samoja vihaan kuin aiemminkin. Ja nyttemmin vihan myös näitä erilaisia monikulttuurisuus- ja pakolaiskeskusteluun liittyviä lyhenteitä. Suvakki. Mamu. Matu. VOK. Suru (suomenruotsalainen, jos ette sattuneet tietämään.) jne.

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Oijoi, mikäköhän se nyt olisi? Ehkä sanon tähän että Sirpa Kähkösen Graniittimies. Hyvä kirja, jonka sain synttärilahjaksi tärkeältä ihmiseltä.

Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Tuttu nuori mies Jean Sibelius-orkesterin konsertissa lyömäsoittimien takana.

Mitä halusit ja sait?

Hain töitä ja lopulta sainkin.

Mitä halusit, mutta et saanut?

Odottelin koko syksyn kirjastosta tilaamaani Liza Marklundin uusinta dekkaria.

Mikä oli vuoden paras elokuva?

Ulkomainen draama: Youth
Ulkomainen dokkari: Amy
Kotimainen dokkari: Kihniö!

Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Täytin 49. Synttäripäivänäni työpaikalla juhlistettiin taidekilpailun ratkeamista kuohuvalla, synttärit tuli juhlittua siinä samalla.  Jälkikäteen mussukan kanssa syömässä.

Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Parisuhde, oma terveys, työ, pääasiat olivat ihan hyvässä balanssissa. Se olisi ehkä tuntunut hyvältä, jos äidin toimintakyky olisi säilynyt parempana. Tosin, mihin sitä sitten vertaisi?

Mikä piti sinut järjissäsi?

Kts. edellinen, pääasiat

Ketä julkkista himoitsit eniten?

Oiskohan Daniel Craig? En tosin vielä nähnyt edes uutta Bondia. Edelliset katsoin telkkarista pohjustukseksi.

Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Meillä on unelma -mielenosoitus Kansalaistorilla. Pariisin terrori-iskut tietysti järkyttivät.

Ketä kaipasit?

Mussukkaani, kun hän oli kaksi viikkoa matkoilla. Ystäviä, joita ei ehtinyt tai muuten vaan onnistunut tapaamaan niin usein kuin olisi halunnut.

Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Ei tähän voi ketään yksittäistä ihmistä laittaa. Työn merkeissä tapasin pari kertaa Ilkka Taipaleen, hän on kyllä riemastuttava ihminen.

Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelu kaikkine vivahteineen. Ei kai sen olisi pitänyt yllätyksenä tulla, tuli kuitenkin. Se miten rumaa se voi välillä olla.

Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita. 

  • murehdin vähemmän, elän enemmän: halaan, pussaan, pidän kädestä 
  • huolehdin paremmin hampaistani 
  • harrastan enemmän liikuntaa 
  • opiskelen, joko jotain kivaa omaksi ilokseni (luova kirjoittaminen? taidehistoria? samba? pianonsoitto?) tai vaikka kokonaan uuden ammatin, jos keksin sellaisen 
  • opettelen aloittamaan asiat ajoissa sen sijaan että lykkään niitä viime minuuttiin (tämä onkin vaikea rasti).

OIKEIN HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2016 KAIKILLE (jotka jaksoivat lukea tänne asti)!

 

sunnuntai, 15. marraskuu 2015

New York State Of Mind

MH_turkoosi-logo.jpg


”Meillä oli tapana sanoa, että tämä projekti ei ole olemassa siksi, että väittäisimme viihteen olevan pahaksi. Työskenneltyäni kolme vuotta viihteen käsitteen parissa en kuitenkaan ole tästä enää varma. Viihde tappaa vivahteet ja kriittisen ajattelun, koska se pyrkii tekemään kaikesta helppoa ja hauskaa.” 

Näin toteaa Annika Tudeer Entertainment Island -taideprojektin osassa 6, joka on projektia esittelevä kirja. Kävin katsomassa Entertainment Island-esityksen Mad House Helsinki-festivaalilla. Festivaali jatkuu marraskuun loppuun. Tämä teksti julkaistiin ensimmäisen kerran festivaalin nettisivuilla katsojakokemuksena.

Helppoa ja hauskaa esitystaide on esimerkiksi, kun se vilahtaa Girls-sarjassa muutamien minuuttien ajan. Eikö tämä näytä juuri sellaiselta produktiolta, jossa Hannah’n superouto wanna-be näyttelijä-poikaystävä Adam on esiintynyt jossain off-off-off-off-Brodwayllä? Josta voi ajatella, että jos vielä joskus pääseen New Yorkiin, juuri tuollaista minäkin haluan mennä katsomaan, en jotain hittimusikaalia?

Suvilahden kaasutehtaan ympäristö on ihan yhtä hieno rouhea tehdasmiljöö kuin vastineensa New Yorkissa. Reilut pari tuntia esitystaidetta työpäivän päälle on kuitenkin hevimpi setti kuin muutama minuutti tv-sarjassa silloin tällöin. Jaksaisiko lomalla paremmin? Vai lankeaisiko sittenkin musikaaliin…

Katselen esitystä ja mietin mitä tästä oikein pitäisi ajatella. Muistuttelen mieleeni taidekasvatusta Jyväskylässä opiskelleen ystäväni listaa balettiesityksen elementeistä. Mitäs ne olivatkaan? Tilan käyttö, valo, liike, musiikki? Auttaisivatko ne jotenkin tulkitsemaan myös esitystaidetta?

Listasta puuttuu kuitenkin puhe, joka tähän esitykseen kuuluu, tosin hyvin minimaalisena osana. Toisto tuntuu olevan ahkerasti käytetty tehokeino. That was good! That was good! Keskittymiseni herpaantuu ja ajatukseni eksyvät hetkeksi Jari Sarasvuohon ja hänen uuteen elämänkertaansa, joka tuntuu olevan päivän tärkein puheenaihe. Eikö hänen pitänyt tehdä miljoonaomaisuus juuri tällä That was good -hommalla?

No niin, ryhdistäydy, nyt siirrytään seuraavaan osioon. Papier maché. Okei, ymmärrän että tässä ei puhuta paperikoneista (paper machine), mutta taas ajatukseni harhautuvat ajankohtaisiin asioihin. Ammattiliitot, jotka kolmen ässän hallitus on päättänyt panna järjestykseen. Jalkapallojoukkuekin tulee mainittua lavalla. Valkeakosken Haka ja Myllykosken Pallo, eikö ne olleet jotain paperikaupunkien futisseuroja?

Apua nyt joku tulee ja jyrää puskutraktorilla alleen koko papier machén. No ei se mitään. Koska tämä on esitystaidetta, roolihahmot voivat pudota katosta lattiaan ja heidät voidaan potkaista rappuja pitkin kellarin lattialle. Sieltä he taas nousevat ja jatkavat.

Kolmas kokonaisuus alkaa. Tämähän menee hienosti, en ole katsonut kelloa vielä kertaakaan! Upeita leijuvia patsaita! Olenko jotenkin perverssi, kun nämä puhelinseksijutut alkavat jo minuakin naurattaa? Vai olenko ehkä vihdoin oppinut ymmärtämään pikkiriikkisen tämän taiteenlajin perusajatuksesta?

Luultavasti en. Voisi tätä silti vielä joskus kokeilla uudelleenkin.


  • Blogin pitäjästä

    Lähempänä viittä- kuin neljääkymppiä olevan kukkahattutädin puolivallaton blogi, järjellä mutta ennen kaikkea tunteella kaiken maailma asioista, mm. kirjallisuudesta ja elokuvista, työelämästä ja vapaa-ajasta, unohtamatta kuninkaallisia, televisiosarjoja ym. tärkeitä viihde-elämän ilmiöitä sekä arjen ihmeellisyyksiä ja matkojen ihanuuksia. Päivittyy enintään kerran viikossa, tarvittaessa harvemmin.