Harrastin tämän vuoden Helsingin kirjamessuja suuremmalla antaumuksella kuin koskaan aiemmin. Olin varautunut viettämään messuilla yhden päivän, ja tuo päivä oli tarkoitus aloittaa osallistumalla lukupiiriin. Suuntasinkin messuille tarmokkaasti heti avajaispäivän aamuna. Vain huomatakseni lipun ostettuani, että olen tampio joka ei tunne viikonpäiviä: lukupiirini olikin vasta perjantai-aamuna.

Nieleskelin harmini (ynnä palasen aulan Olohuone-kahvilan voileipäkakkua, jota harvemmin enää saa, mums) ja kuuntelin ensimmäiseksi Olohuoneen lavalta veroasiaa. Reijo Knuutinen esitteli kirjaansa Hyvät pahat verot (Docendo) ja pohti veroja, mm. miksi emme paheksu urheilijoiden ja taiteilijoiden verosuunnittelua ollenkaan yhtä paljon kuin esimerkiksi yritysten ja yrityselämän edustajien vastaavaa toimintaa.

Virkistävän verohetken jälkeen suuntasin itse messualueelle. Taisi olla tässä vaiheessa kun huomasin, että messulehdessä on kyllä ohjelma, mutta ei messualueen karttaa. Se löytyy erillisestä lipareesta. Sumealla logiikalla onnistuin löytämään Katri Vala-lavan, jossa tarjoiltiin energia-asiaa: Ari Suokko ja Rauli Partanen esittelivät kirjaansa Energian aika (WSOY). Molemmat ovat ilmeisesti ydinvoiman kannattajia, itse en ole. Mutta mielenkiintoista puhetta energian monista rooleista ja eri energiantuotantomuodoista. Esim.  miten bioenergian tuotanto vaatii paljon pinta-alaa ja voi vähentää luonnon monimuotoisuutta. Tai toistaalta miten paljon lihan tuotantoon, kuljetukseen, valmistukseen ja säilytykseen kuluu energiaa.

En muista mihin seuraavaksi yritin suunnistaa, mutta suunnitelmasta poiketen pysähdyin kuuntelemaan Maria Ekholm-Kolaria, joka esitteli kirjaansa Antiikkia - ostajan opas (Readme.fi) Kiehtovia tarinoita antiikin maailmasta ja neuvoja antiikin ostajille. Ilmeisesti kirjan potentiaalinen yleisö oli huomioitu kun esitys oli sijoitettu kuohuviinibaarin viereen. En ottanut vielä tässä vaiheessa.

Antiikin korkealentoisuudesta siirryin maallisempiin asioihin. Läheisellä esiintymislavalla keskusteltiin Perussuomalaisten hajoamisen historiasta (Into). Lavalla olivat kirjan kirjoittaneen Lauri Nurmen lisäksi kansanedustajat Simon Elo (uuvatti, pian sin) ja Juho Eerola (pers). Keskustelua veti Lauri Nurmen esimies Matti Posio. Keskustelu oli oikein viihdyttävä, tosin aika monet asiat ovat jo lehdistössä olleet esilläkin. Onneksi ei innostuttu jankkaamaan siitä, valehteliko Sipilä vai ei. Mainittakoon, että kesällä Jyväskylässä käydessä kävimme oikein asioiksemme Musta Kynnys-ravintolassa, jonne puoluekokouksen hävinnyt osapuoli kuulemma vetäytyi nuolemaan haavojaan ja jatkoa pohtimaan.

Matkoihin, tosin ulkomaille suuntautuneisiin, liittyi seuraavakin kirjan esittely. Kävin toukokuussa Moskovassa, tästä innoittuneena menin kuuntelemaan kun Ylen toimittaja Kerstin Kronvall haastatteli Suomen entistä Moskovan suurlähettilästä Hannu Himasta hänen kirjastaan Länttä vai itää - Suomi ja geopolitiikan paluu (Docendo. Katos vaan, jo toinen Docendon kirjan esittely!) Rakkaudesta vanhaan lajiini kuuntelin vielä samalta lavalta kun Risto Uimonen haastatteli Olli Matikaista hänen kirjoittamastaan Erkki Laatikaisen elämänkerrasta Kivikkopellon poika (Teos). Matikaisen mukaan nykyopiskelijat eivät Laatikaista enää tunnekaan, omina opiskeluvuosinani Jyväskylässä Laatikainen oli vielä täydessä vauhdissa ja kirjoitti lauantaisin pääkirjoitussivulle käsityksiään maailmanmenosta. 

Tässä vaiheessa alkoi jo infoähky olla lähellä. Onneksi sain seuraa, ja vihdoin sen kuohuviinilasillisenkin. Sen seuraksi kuuntelimme Ilkka Ruostetsaarta, Hanna Wassia ja Vesa Koskimaata, jotka ovat olleet mukana kirjoittamassa Poliittinen valta Suomessa-kirjaa (Vastapaino). Keskustelussa kommentoitiin mielenkiintoisesti myös hiljan ilmestynyttä Björn Wahlroosin perustuslaki-pamflettia.

Tämän jälkeen tarvittiin jo ruumiin ravintoakin, minulle sieni-ohrarisottoa, kumppanille possua. Päälle espressoa. Pahvimukista, kääk. Sitten seilasimme takaisin messuhalliin ja navigoimme kustantamojen osastojen kautta kuuntelemaan vielä yhden puheenvuoron, joka oli ehkä hauskin ja mielenkiintoisin: Piispa (emeritus, vai onko piispat piispoja loppuun asti?) Eero Huovinen haastatteli Jörn Donneria hänen kirjastaan Suomi (Otava.) 

Tässä vaiheessa hoksasimme että messukeskuksessahan on myös viini- ja ruokamessut ja olihan nekin koettava. Maistoin unkarilaista valkoviiniä Chardonnay-rypäleistä (ei kovin kaksista), luxemburgilaista kuohuviiniä cremantia (mums), jonkun sortin Chiantia (hyvää) sekä Lidlin juustoja ja Stockan herkun suklaita (hyviä nekin). Parikymmentä minuuttia ennen tapahtuman päättymistä joku kauppasi meille puoleen hintaan ylijääneitä viinilippuja, jolloin olimme pakotettuja nauttimaan vielä yhdet viinilasilliset. Koska lippuja oli runsaasti, valitsimme kalliimpia kahden lipun laatuja. Valitettavasti en muista minkä viinitalon se jumalainen ranskalainen Sancerre-valkoviini oli, mutta ehkä se ei haittaa, koska ei minulla siihen  varaa olisi kuitenkaan. Seuralainen valkkasi argentiinalaista punaviiniä. Ja siinäpä se torstain kirjamessu sitten olikin.

Tänä aamuna ponnistin vielä paikalle ja ostin harmia nieleskellen toisen lipun, koska olin päättänyt osallistua lukupiiriini. Siellä keskusteltiin yhdessä kirjailija Kristiina Vuoren kanssa hänen teoksestaan Filippa (Tammi), ja historiallisista viihderomaaneista noin yleisemminkin. Hankkiuduin paikalle, koska Filippa on meidän yläneläisten ikioma kummitus, joka siis näyttäytyy Yläneen Vanhankartanon päärakennuksessa. Erehdyin jopa väittämään lukupiiriläisille että "kaikki yläneläiset" tuntevat Filipan. Jälkikäteen jäin miettimään että näinköhän on, vai oliko tarina vain minulle jostain syystä tuttu.  Mutta keskustelu oli kyllä kiinnostava, mukana oli mm. myös Kristiina Vuoren kustannustoimittaja kommentoimassa. Pohdittiin yksityiskohtien kuvailua ajan hengen luojana, miten nykyajan nainen voi ymmärtää ja samaistua 1500-luvun naisten kohtaloihin jne. Ja miksi ylipäänsä historiallisia viihderomaaneja luetaan. Kristiina Vuori kertoi tavoitteekseen nostaa naiset näkyviksi miesten rinnalle. Ei huono tavoite. 

Jos olette jaksaneet lukea tänne asti alatte varmaan jo ihmetellä että eikö tuo ämmä OSTANUT yhtään kirjaa? Periaatteessa olin päättänyt, että ei, en osta kirjoja: niitä on jo joka paikka täynnä, ja rahaakin pitäisi säästää. Aiempinakin vuosina olen yrittänyt suunnata ostokseni pienkustantamoille, jotka muutoin jäävät vähän katveeseen kirjaostoksissa. 

Hyvistä päätöksistä huolimatta kirjastoni kasvoi näillä teoksilla:

Hannu Himanen: Länttä vai itää - Suomi ja geopolitiikan paluu. Docendo
Kuten mainittua, keväisen Moskovan matkani innoittamana

Emma Goldman: Vuoteni Venäjällä. Savukeidas
Venäjän vallankumouksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi, ja myös Ikitie-elokuvan innoittamanaa, vaikkakin Goldmanin teos sijoittuu varhaisempiin vuosiin kuin leffa. "Peräänantamaton ja kriittinen tilinteko bolshevikkien kommunistisen kokeilun epäonnistumisesta", kertoo takakansi

Mary Wollstonecraft: Kirjeitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vietetyltä ajalta. Savukeidas
Wollstonecraft on kiehtova hahmo 1700-luvulta. Muiden seikkailujensa lisäksi häne ehti vierailla myös Skandinaviassa.

Mary Wollstonecraft: Naisten oikeuksien puolustus. Savukeidas
Maryn kuuluisi teos. Meinasin ottaa vain kirjeet mutta sitten ajattelin että ehkä kuitenkin molemmat.

Messujen kummallisin kohtaaminen: Paavo Väyrysen presidenttiehdokkuuden kannattajakorttien kerääjä. Ei tästä sen enempää. En allekirjoittanut.

Kirjamessut jatkuvat vielä lauantaina ja sunnuntaina, tervemenoa, ohjelma löytyy täältä. Siellä voi ihan hyvin vain haahuilla kuuntelematta yhtäkään esittelyä tai haastattelua. Mutta muistakaan käydä antikvariaattiosastolla, se on kiehtova!