Tänään se sitten tapahtui. Sanoin irti lankapuhelinliittymäni. Uskollisesti vuodesta 1989 palvellut Ericssonin Diavox, DBA 106067/02090 (ja vielä Made in Finland, voitteko kuvitella!) vedetään lopullisesti irti seinästä helmikuun viimeisenä päivänä.

Irtisanomisilmoitusta vastaanottanut nuori mies arvasi aikeeni jo ennen kuin ehdin sanoa mitään, kun heiluttelin puhelinoperaattorilta tullutta "tarkistamme hintojamme" -kirjettä. Kyselin varovasti että siirtyykö numero jolle kulle, joka mahdollisesti saa minulle tarkoitettuja puheluja. Siis kaikki ne kivat lehtimyyjät ym. vastaavat. Ei kuulemma ole mahdollista, koska lankanumeroita ei enää myönnetä. 

Hetken jo melkein kaduin linjan lopettamista. Hallussani on katoavaa kansanperinnettä - puhelinnumero! Mutta kaksi kymppiä kuussa jotenkin tuntuu kuitenkin aika kovalta hinnalta, vaikka kyse onkin kansallisaarteesta. 

Anatomisesti pöytäpuhelimet ovat mielestäni aina olleet verrattomasti parempia kuin kännykät. Varsinkin nykyiset kosketusnäyttöpuhelimet ovat tuskastuttavia, rasvaantuvat, tuhraantuvat ja kuumenevat. Ja tämän tästä käy niin, että kesken tärkeän terapiapuhelun juttu katkeaa, koska jommassa kummassa päässä puhelua poski on osunut kosketusnäyttöön väärässä kulmassa. Puhelun sijasta näytössä onkin auki Bing, josta mukamas olet hakemassa jotain maailmanselitystä.

Ja mitä hittoa tapahtui numeromuistilleni? Lankapuhelimien aikaan sitä sentään muisti ihan helposti eniten käyttämänsä kymmenkunta numeroa. Nyt ei tarvitse edes yrittää tunnistaa numeroa näytöstä, koska numeron lisäksi voi tallentaa muistiin nimen. Tai Kumman kaa -sarjan tyyliin tallentaa SIM-kortille "Älävastaa" -nimellä. 

Tietysti olen ihan jälkijunassa ja fossiili näine älypuhelimen puhelujuttuineni. Kuka ylipäänsä enää PUHUU puhelimeen? Taannoin lehdessä oli juttua siitä, miten nuoriso nykyisin viestii lähinnä erilaisten ilmaispalvelujen, kuten WhatsApp, välityksellä. Ja miten tämä onkaan niin paljon halvempaa kuin esim. tekstiviestit, jotka ovat So Last Season. 

Itsekseni jäin tosin ihmettelemään, että kun nämä ilmaispalvelut kaikki käytännössä toimivat netin kautta ja edellyttävät siis kaiketikin älypuhelinta ja sen käytön mahdollistavaa liittymää, niin onko lopputulos oikeasti halvempi kuin perinteinen kännykkä ja liittymä? No sama kait se. Ehkä tärkeintä on kuitenkin, että ihmiset pitävät yhteyttä toisiinsa, oli väline sitten ihan  mikä vaan.

Viikon sitaatti:

"Tosin se on hyvin hieno keltainen teltta. Mutta pitää varoa kiintymästä omaisuuteen, sanoi Nuuskamuikkunen. Heitä se menemään!"

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti teoksessa Takaisin muumilaaksoon. WSOY, 1988.